Mutta jos nyt päästäisiin eroon ruoasta. Matkalla käytiin tietysti läpi paikalliset nähtävyydet, maamerkit ja historialliset kohteet. Arkkitehtuuri oli mielenkiintoista, ja Riikan kaupungin läpi vrtaavan joen varrelle tehty puisto oli kyllä vaikuttava. Hotellimme sijaitsi lähestulkoon vanhankaupungin ytimessä, ja kaikki mielenkiintoinen oli lyhyen kävelymatkan varrella.
Mutta Latvia ei ole kuitenkaan pelkkää kaunista maisemaa ja halpaa ruokaa. Maan historia on hyvin traaginen ja monivaiheinen, ja tämä historia näkyy edelleen katukuvassa. Loisteliaiden hotellien vieressä saattaa olla laajoja slummeja, jotka ovat täynnä epämääräisiä peltihökkeleitä. Kauniiden, vanhojen rakennusten rinnalla on taloja, joiden kattoa kukaan ei ole pystynyt korjaamaan. Mielestäni on jotenkin surullista tietää, että Riikassa latvialaiset ovat itseasiassa vähemmistöä, venäläisiä on edelleen enemmän. Talouden lama on iskenyt maahan voimalla, mutta uskon että latvialaiset nousevat vielä ahdingostaan.
Jospa jätetään Riika ja puhutaan säästä. Kun lähdin Latviaan täällä oli kymmenen astetta ja viileä kevät. Viikkoa myöhemmin kaksikymmentä astetta varjossa ja paahtava kesä! Kaikki oli (onneksi) muuttunut vihreäksi ja luonto oli viimein herännyt talviunnestaan.
