Mä tajusin just että mä elän kuplassa. Sellanen epämääränen musta kupla jonka läpi voi kuitenkin nähdä. Koko elämäni mä oon asunu tän kuplan sisällä. Se eristää mut todellisesta maailmasta. Sitä kuplaa ei voi nähdä, mutta se vaikuttaa kaikkeen, ja siitä tietää että se on olemassa. Se kupla koostuu epämääräisestä synkkyydestä ja pahasta tahdosta. Mä olen ite luonut sen kuplan suodattamaan maailmaa, suodattamaan kaikkea ikävää. Ja ei siinä mitään, se kupla on toiminu vallan hienosti tähän asti. Mutta kuplat on hauraita. Mitä sitten tapahtuu kun se kupla yhtäkkiä puhkee ja todellisuus vyöryy sisään?
Tässä kuplassa on yks ongelma: se toimii molempiin suuntiin. Samalla kun kaikki paha jää sen ulkopuolelle, niin kaikki oikeesti näkemisen arvonen jää myös. Se kupla ei päästä mitään lävitseen, siks mun elämäni on täynnä vaan sellasia asioita mitä voin ite hallita: esim. opiskelu, siitä voin päättää ite ja sen kulkua voin hallita.Välillä mä toivon ettei sitä kuplaa olis, että mä voisin vappasti kokeilla kaikkea ja tehdä mitä haluan. Mä olen joskus yrittänyt päästä siitä eroon, mutta mä päädyin vaan vahvistamaan sitä....
Musta tuntuu että se kupla puhkee minä hetkenä hyvänsä. Aina välillä mä nään sen kuplan ohi. Mä nään sen ikävän mitä se on ennen suodattanu, mut välillä mä nään myös kaiken sen hyvän mitä se on torjunu. Mä nään ne ihmiset jotka elää kuplan ulkopuolella, niistä mä tiedän että maailmassa on kaikkea pahaa, ja kaikkea hyvää. Mutta mä en tiedä miltä kuplan ulkopuolella oikeesti näyttää, miltä todellisuus oikeen maistuu? miltä se tuoksuu? miltä se kuulostaa ja miltä se tuntuu? Mä tiedän vaan miten muut ihmiset sen kokee. Miten mä sen koen? Mitä jos kaikki, mitä mä olen tehnyt ja saavuttanut kuplan sisällä, osottautuukin täysin turhaksi? Mitä jos mä olen vaan tuhlannut elämääni kuplan sisällä...?
Kaikkein pahinta on se, että mä tiedän miten se kupla puhkastaan. Mä tiedän sen heikon kohdan joka poistaa sen kokonaan, mutta mä en uskalla tehdä sitä. Mitä jos puhkasemalla kuplan mä muutan itteni selllaseks ihmiseks, millaseks oon vannonu etten koskaan tuu?
1 kommentti:
Elämä on tietyllä tavalla riskien ottamista. Pienempien riskien ja sitten sellaisten isojen riskien, jotka saattaa väliaikasesti mullistaa omaa elämää. Ja paino sanalla väliaikasesti, koska mikään ei oo ikuista.
Ja kuplan puhkaisemisesta voin sanoa sulle, et rohkeus voi tässä asiassa palkita. Uskon ja luotan siihen, että oot tarpeeks vahva kohtaamaan kuplan ulkopuolisen maailman ilman että muutat itseäs. Ja jos sä itse uskot siihen myös ni kaikki on mahdollista. Sulla on siihen vaadittava tahdonvoima. Ni!
Lähetä kommentti