Toivon että teillä kaikilla oli oikein rauhaisa ja mukava joulu. Toivon myös että nautitte lumesta jota on kerrankin tarpeeksi.
Joulun aikaan aloin miettiä erilaisia myyttejä. Kaikki ovat varmasti kuulleet tai lukeneet joitain myyttejä maailman synnystä, jumalista, ihmisten luonnista ja elämän ylläpidosta. Erilaisia myyttejä ja tarustoja löytyy kivikaudelta ja muinaisesta Egyptistä aina raamattuun ja muihin maailmanuskontoihin. Näillä tarinoilla on selitetty olemassaoloa ja maailman syntyä sekä kaikkea mitä maailmassa on ja tapahtuu.
Mutta löytyvätkö kaikki myytit historiankirjoista ja rappeutuneiden temppelien seiniltä? Onko myyttien luominen kuollut valistuksen ajan tieteen kehityksen myötä? Minun mielestäni eivät. Nykyäänkin luodaan myyttejä selittämään maailmaa, ihan niinkuin ihmiset ovat tehneet jo vuosituhansien ajan. Näitä myyttejä ei välttämättä tunnista myyteiksi, koska kuten tuhat vuotta sitten; ne olivat kiinteä osa kulttuuriamme ja elämäämme, joten niitä ei osata kyseenalaistaa.
Ehkä yleisin nykyajan myytti on myytti täydellisestä ihmisestä. Täydellinen ihminen on jotain mihin kaikki pyrkivät, mutta mitä kukaan ei voi olla. Täydellinen ihminen on avulias, huomaavainen, epäitsekäs, itsenäinen ajattelija, aktiivinen, hyvä aviopuoliso, hyvä ystävä, hyvä kuuntelija, hyvä rakastaja, tyylikäs, hyvännäköinen, rikas, menestyvä... listaa voi jatkaa loputtomiin, eikä siltikään saataisi kokoon kaikkia ominaisuuksia joita ihmiset pitävät täydellisyyden kriteereinä.
Toinen syvälle yhteiskuntaan juurtunut myytti on kateuden myytti. Kateelliset ihmiset ovat täysin varmoja siitä, että kaikilla muilla on jotain sellaista, mitä itsellä ei ole. Kaikki ihmiset kadehtivat ainakin jossain kohtaa elämäänsä jotain mitä jollain toisella on. Tarve kadehtia on luonut ns. kateuden myytin, eli uskomuksen siitä että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Kolmantena myyttinä voidaan kai pitää tavoittamattomuuden myytiä. Ajatus jostain suuresta tai unelma tuomitaan heti mahdottomaksi ja "saavuttamattomaksi". Ihmiset antavat periksi jotta voivat sitten todeta: "Enkös minä sanonut, se ei voi toteutua." Tavoittamattomuuden myytti luo ihmisten mieleen ajatuksen että unelmia ei voi saavuttaa: jotkin asiat vain ovat mahdottomia. Ehkä jotkin asiat ovatkin mahdottomia, mutta se ei tarkoita että saa antaa periksi. Vaikka unelma ei koskaan toteutuisikaan, niin jo sen eteen kaikkensa tekeminen voidaan nähdä unelman saavuttamisena.
Nykymaailmassa on paljon asioita, joita pidetään myytteinä ja kyseenalaistamattomina. Totuus on, että nämäkin myytit ovat ihmisten itsensä luomia. Täydellisyys ja sen tavoittelu, turha kateus ja periksi antaminen ovat vain esimerkkejä niistä olemattomista mielikuvista joita luomme itsellemme.
maanantaina, joulukuuta 28
torstaina, joulukuuta 17
Miksi porkkana pitää raastaa?
Porkkanaraaste... miksi sitä on olemassa? Miksi porkkana, joka itsessään ja sellaisenaan on hyvän makuinen ja helppo syödä, pitää raastaa ja kasata epämääräisiksi keoiksi?
Pienet lapsetkaan eivät pidä siitä, että salaatti sotketaan yhdeksi mössöksi. He söisivät vihannekset ja juurekset paljon mieluummin isoina palasia, joita voi pitää kädessä ja pureskella. Maku on parempi, kun porkkanan sokeripitoisin osa eli sen ydin on yhdessä kuitupitoisen ulkokuoren kanssa. Mutta voi! Kun porkkanan raastaa, niin saadaan puunmakuista epämääräistä mössöä, jonka valmistamiseen kuluu arvokasta aikaa ja vaivaa.
Porkkanaraasteen suurin vika: sillä syrjäytetään tavallinen salaatti. Kuinka usein lounasravintoloissa, kouluissa, sairaaloissa ja työpaikoilla tavallinen ravitseva vihreä salaatti korvataan lässähtäneellä oranssilla mössöllä, jota kukaan ei syö - sitä otetaan vain näön vuoksi. Porkkanaraastetta voi kuulemma tarjota kaikkien ruokalajien kanssa... No, niinhän sitä voikin, mutta yhdenkään kanssa se ei ole hyvää.
Joten ehkä olisi parempi, että porkkanat pidettäisiin ihan tavallisina porkkanoina ja salaatit salaatteina.
Pienet lapsetkaan eivät pidä siitä, että salaatti sotketaan yhdeksi mössöksi. He söisivät vihannekset ja juurekset paljon mieluummin isoina palasia, joita voi pitää kädessä ja pureskella. Maku on parempi, kun porkkanan sokeripitoisin osa eli sen ydin on yhdessä kuitupitoisen ulkokuoren kanssa. Mutta voi! Kun porkkanan raastaa, niin saadaan puunmakuista epämääräistä mössöä, jonka valmistamiseen kuluu arvokasta aikaa ja vaivaa.
Porkkanaraasteen suurin vika: sillä syrjäytetään tavallinen salaatti. Kuinka usein lounasravintoloissa, kouluissa, sairaaloissa ja työpaikoilla tavallinen ravitseva vihreä salaatti korvataan lässähtäneellä oranssilla mössöllä, jota kukaan ei syö - sitä otetaan vain näön vuoksi. Porkkanaraastetta voi kuulemma tarjota kaikkien ruokalajien kanssa... No, niinhän sitä voikin, mutta yhdenkään kanssa se ei ole hyvää.
Joten ehkä olisi parempi, että porkkanat pidettäisiin ihan tavallisina porkkanoina ja salaatit salaatteina.
maanantaina, joulukuuta 14
Kolme olemiseen liittyvää kysymystä
Kolme kysymystä joita olen pyöritellyt pari päivää mielessäni ja ajattelin ne nyt kirjoittaa ylös.
Kysymys #1: Mustat aukot - alkuräjähdys
Ei tarvitse olla teoreettisen fysiikan professori, että ymmärtää tämän ongelman ytimen. Kaikki ovat varmasti kuulleet "Big bang-theory":sta eli "alkuräjähdyksestä". Tämän on hyvin yleisesti hyväksytty teoria maailmankaikkeuden synnystä ja sitä tukevat monet todisteet. Teorian mukaan kaikki maailmankaikkeuden energia ja materia on syntynyt räjähdyksessä, jota ennen ei olut avaruutta, aikaa eikä mitään muutakaan. Alkuräjähdyksen hetkellä pieneen pisteeseen oli keskittynyt käsittämätön määrä massaa ja energiaa.
Toinen yleisesti tunnettu teoria on mustien aukkojen synty ja olemassaolo. Tästä en valitettavasti osaa kertoa muuta kuin sen, että musta aukko syntyy, kun tietyssä pisteessä painovoima ylittää rajan, joka luo niinsanotusti "aukon" aika-avaruuteen. Tuon aukon painovoimaa ei edes valo pääse pakenemaan.
Mutta jos suuri painovoima saa aikaan mustan aukon, niin miten maailmankaikkeus on voinut saada alkunsa? Eikö maailmankaikkeus olisi heti alkuräjähdyksen jälkeen luhistunut oman valtavan painovoimansa alle ja nielaissut itsensä?
Toisaalta; kuka väittää ettei näin käynyt? Ehkä maailmankaikkeus tosiaan imaisi oman itsensä ja kaiken materiansa ja tämä maailmankaikkeus, jossa nyt elämme, on se todellisuus, joka tuon mustan aukon toisella puolella oli?
Painotan etten ole fysiikan maisteri tai muukaan asiantuntija, mutta näin olen nämä teoriat ymmärtänyt.
Kysymys #2: Nauru - evoluutio
Olen vastikään saanut tietää, että naurulle voidaan löytää selitys ihmisen aivotoiminnasta. Huvittuneena ihmisen isojen aivojen aivokuorella syntyy käsky naurusta. Naurun erilaiset vivahteet ja painot syntyvät pikkuaivoissa, jotka hienosäätävät motorsia tomintoja. On voitu todistaa, että henkilöt, joiden naurua aiheuttava osa aivoista on vaurioitunut ovat kykenemättömiä spontaaniin nauruun.
Näin voidaan siis sanoa, että nauru on aivokemian tulos. Mutta jos nauraminen syntyy aivoissa, niin sen on täytynyt kehittyä evoluution myötä. Herääkin kysymys: mitä hyötyä evoluutiolle on voinut olla nauramisesta? Tai mitä ihmisen suku on hyötynyt huumorista ylipäätään?
Esitän tähän kysymykseen vastauksen, joka on vain ajatus, se ei perustu tieteellisiin faktoihin vaan puhtaisiin oletuksiin. Kenties ihmisen aivot ja havaintokyky kehittyivät jossain pisteessä niin pitkälle, että tämä älykäs eläin pystyi hahmottamaan oman olemassaolonsa merkityksettömyyden. Ja jos ei ole mitään syytä olla olemassa, niin on aivan turhaa kamppailla selviytymisestä. Jotta koko ihmissuku ei olisi kuihtunut kokoon, olikin välttämätöntä, että evolutiivisessa kehityksessä syntyi huumori, hauskuus ja kyky nauraa. Kun elämässä on jotain hauskaa, niin sen eteen kannattaakin kamppailla.
Nauru on siis ehkä ollut tärkeä linkki ihmisen evoluutiossa. Suku voi jatkua vain jos edelliset polvet elävät ja saavat jälkeläisiä.
Kysymys #3: Tekoäly - ihmisyys
1950-luvulta lähtien on tiedeyhteisöissä haaveiltu ihmisen tavoin ajattelevan älykkään koneen luomisesta. Jos pystyttäisiin luomaan kone, johon ei tarvitse erikseen ohjelmoida reagointitapaa jokaista tapahtumaa varten, vaan se osaisi soveltaa aiemmin opittua ja kokeilla uutta; muuttaisi se varmasti käsitystämme tietoisuuden olemassaolosta.
Valitettavasti tämä yritys on mahdoton. Jotta voitaisiin luoda ihmisen älyn veroinen kone, siihen pitäisi sisällyttää myös ne ominaisuudet, jotka tekevät ihmisälystä inhimillisen. Tunteet, moraali ja näkemys maailmasta. Nämä asiat voidaan ensikädeltä tuomita älykkyyttä rajaaviksi tekijöiksi, mutta voiko kone ajatella kuten ihminen, jollei sillä ole tiettyä näkemystä ja mielipiteitä?
Moraali ja eettinen ajattelu ovat hyvin kiistanalaisia käsitteitä, mutta monet varmasti myöntävät, että ihmisen moraalia säätelee enemmän tai vähemmän syyllisyydentunne. Syyllisyys, kuten tunteen yleensäkin, koostuvat psyykkisten kokemusten lisäksi autonomisen hermoston reaktioista kuten verenpaineen noususta, sydämen sykkeen kiihtymisestä, hikoilusta yms. Koneelle on mahdotonta luoda kehoa, joka antaisi samanlaisen reaktion.
Ihmisen tavoin ajattelevaa konetta on siis mahdoton luoda, sillä ihmisen älykkyys vaati ihmisyyttä. Koneesta on mahdoton tehdä ihmistä, se voi äärimmäisen taitavasti matkia ihmisyyttä ja inhimillistä käytöstä, mutta ihmistä siitä ei saa tekemälläkään.
Kysymys #1: Mustat aukot - alkuräjähdys
Ei tarvitse olla teoreettisen fysiikan professori, että ymmärtää tämän ongelman ytimen. Kaikki ovat varmasti kuulleet "Big bang-theory":sta eli "alkuräjähdyksestä". Tämän on hyvin yleisesti hyväksytty teoria maailmankaikkeuden synnystä ja sitä tukevat monet todisteet. Teorian mukaan kaikki maailmankaikkeuden energia ja materia on syntynyt räjähdyksessä, jota ennen ei olut avaruutta, aikaa eikä mitään muutakaan. Alkuräjähdyksen hetkellä pieneen pisteeseen oli keskittynyt käsittämätön määrä massaa ja energiaa.
Toinen yleisesti tunnettu teoria on mustien aukkojen synty ja olemassaolo. Tästä en valitettavasti osaa kertoa muuta kuin sen, että musta aukko syntyy, kun tietyssä pisteessä painovoima ylittää rajan, joka luo niinsanotusti "aukon" aika-avaruuteen. Tuon aukon painovoimaa ei edes valo pääse pakenemaan.
Mutta jos suuri painovoima saa aikaan mustan aukon, niin miten maailmankaikkeus on voinut saada alkunsa? Eikö maailmankaikkeus olisi heti alkuräjähdyksen jälkeen luhistunut oman valtavan painovoimansa alle ja nielaissut itsensä?
Toisaalta; kuka väittää ettei näin käynyt? Ehkä maailmankaikkeus tosiaan imaisi oman itsensä ja kaiken materiansa ja tämä maailmankaikkeus, jossa nyt elämme, on se todellisuus, joka tuon mustan aukon toisella puolella oli?
Painotan etten ole fysiikan maisteri tai muukaan asiantuntija, mutta näin olen nämä teoriat ymmärtänyt.
Kysymys #2: Nauru - evoluutio
Olen vastikään saanut tietää, että naurulle voidaan löytää selitys ihmisen aivotoiminnasta. Huvittuneena ihmisen isojen aivojen aivokuorella syntyy käsky naurusta. Naurun erilaiset vivahteet ja painot syntyvät pikkuaivoissa, jotka hienosäätävät motorsia tomintoja. On voitu todistaa, että henkilöt, joiden naurua aiheuttava osa aivoista on vaurioitunut ovat kykenemättömiä spontaaniin nauruun.
Näin voidaan siis sanoa, että nauru on aivokemian tulos. Mutta jos nauraminen syntyy aivoissa, niin sen on täytynyt kehittyä evoluution myötä. Herääkin kysymys: mitä hyötyä evoluutiolle on voinut olla nauramisesta? Tai mitä ihmisen suku on hyötynyt huumorista ylipäätään?
Esitän tähän kysymykseen vastauksen, joka on vain ajatus, se ei perustu tieteellisiin faktoihin vaan puhtaisiin oletuksiin. Kenties ihmisen aivot ja havaintokyky kehittyivät jossain pisteessä niin pitkälle, että tämä älykäs eläin pystyi hahmottamaan oman olemassaolonsa merkityksettömyyden. Ja jos ei ole mitään syytä olla olemassa, niin on aivan turhaa kamppailla selviytymisestä. Jotta koko ihmissuku ei olisi kuihtunut kokoon, olikin välttämätöntä, että evolutiivisessa kehityksessä syntyi huumori, hauskuus ja kyky nauraa. Kun elämässä on jotain hauskaa, niin sen eteen kannattaakin kamppailla.
Nauru on siis ehkä ollut tärkeä linkki ihmisen evoluutiossa. Suku voi jatkua vain jos edelliset polvet elävät ja saavat jälkeläisiä.
Kysymys #3: Tekoäly - ihmisyys
1950-luvulta lähtien on tiedeyhteisöissä haaveiltu ihmisen tavoin ajattelevan älykkään koneen luomisesta. Jos pystyttäisiin luomaan kone, johon ei tarvitse erikseen ohjelmoida reagointitapaa jokaista tapahtumaa varten, vaan se osaisi soveltaa aiemmin opittua ja kokeilla uutta; muuttaisi se varmasti käsitystämme tietoisuuden olemassaolosta.
Valitettavasti tämä yritys on mahdoton. Jotta voitaisiin luoda ihmisen älyn veroinen kone, siihen pitäisi sisällyttää myös ne ominaisuudet, jotka tekevät ihmisälystä inhimillisen. Tunteet, moraali ja näkemys maailmasta. Nämä asiat voidaan ensikädeltä tuomita älykkyyttä rajaaviksi tekijöiksi, mutta voiko kone ajatella kuten ihminen, jollei sillä ole tiettyä näkemystä ja mielipiteitä?
Moraali ja eettinen ajattelu ovat hyvin kiistanalaisia käsitteitä, mutta monet varmasti myöntävät, että ihmisen moraalia säätelee enemmän tai vähemmän syyllisyydentunne. Syyllisyys, kuten tunteen yleensäkin, koostuvat psyykkisten kokemusten lisäksi autonomisen hermoston reaktioista kuten verenpaineen noususta, sydämen sykkeen kiihtymisestä, hikoilusta yms. Koneelle on mahdotonta luoda kehoa, joka antaisi samanlaisen reaktion.
Ihmisen tavoin ajattelevaa konetta on siis mahdoton luoda, sillä ihmisen älykkyys vaati ihmisyyttä. Koneesta on mahdoton tehdä ihmistä, se voi äärimmäisen taitavasti matkia ihmisyyttä ja inhimillistä käytöstä, mutta ihmistä siitä ei saa tekemälläkään.
lauantaina, joulukuuta 12
lauantaina, joulukuuta 5
It's christmas time....
Vaihteeksi tällainen ei-niin-kantaaottava kirojitus. Tämä päivä on mennyt oikeastaan pelkästään TV:n tuijottamiseen ja netissä surffailuun, sillä eilen olin pienimuotoisissa pikkujouluissa ja on edelleen vähän väsy... Ei ne mitkään ihmeelliset bileet ollu mutta hauskaa oli silti. Ja 19 tunnin valvomisen jälkeen nukuin sellaset 11 tuntia. Tässä nyt sitten istun kirjoittamassa ja lukemassa blogeja.
Pitäisi kai tehdä jotain järkevää... mutta se vaatisi energiaa, mitä ei tällä hetkellä oikeen ole.
Pitäisi kai tehdä jotain järkevää... mutta se vaatisi energiaa, mitä ei tällä hetkellä oikeen ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)