Tehtailua

Kuuntelin toissapäivänä radiota, taisi kanava olla Suomipop tai joku vastaava, ja kuulin pätkän haastattelua, mikä herätti mielenkiintoni. Haastattelussa oli mies joka oli ilmeisesti useamman vuoden sairastanut paranoidista skitsofreniaa. Mies kertoi elämästään taudin puhkeamisen hetkellä ja sen jälkeen. Sitten haastattelija kysyi miten tautia oltiin hoidettu ja mies kertoili erilaisista terapiamuodoista ja lääkehoidosta.
Haastattelun lopuksi mainostettiin vielä internet-sivua, josta sai tietoa skitsofreniasta ja sen kanssa elämisestä ja sen hoidosta.

Tätä kuunnellessani olin hyvin tyytyväinen, sillä mielestäni mielenterveyden ongelmista pitäisi jakaa enemmän tietoa ja sairaille tulisi kertoa, että apua on ja sitä kannattaa hakea.

Vielä ennen kuin siirryttin seuraavaan ohjelmaan kuului matala miesääni joka sanoi jonkin englanninkielisen nimen, joka loppui sanaan "pharma". Tässä kohtaa heräsin mietteistäni ja tyytyväisyyden tilalle nousi viha. Että lääkevalmistajat kehtaavatkin mainostaa itseään tekaistuilla haastatteluilla ja olevinaan asiantuntija-ohjelmilla! Eikö mikään ole enää pyhää?

Tällaisia mukamas-tieteellisiä julkaisuja voi löytää myös sanomalehdistä, tosin niissä lääketehtaan logo on printattu pikkuruisena mainoksen alakulmaan.

On todella ihmeellistä, että vaikka lääketiede on todella kehittynyt tieteenala, jossa kaikki julkaisut ja tutkimukset tarkastetaan perin pohjin, niin lääkkeitä saa valmistaa kuka tahansa poropeukalo ja markkinoida niitä miten mielii. Hyvin tämä tulee ilmi luontaistuotteissa ja laihdutusvalmisteissa, joissa ihmisiä huijataan tekaistuilla tutkimuksilla ja julkkisten pärstäkuvilla...

Koska ihmishenkien pelastamisesta tuli miljoonaluokan bisnestä? Koska ihmisten kärsimyksestä tuli mainoskikka? Entä koska lääketieteellinen eettisyys ja ihnhimillisyys ylettyvät lääketehtaiden omistajiin?

Pessimistin muistio

Nyt olen harvinaisen hyvällä tuulella, joten rupesin nauramaan kaikille pessimisteille ja kirjoitinkin "Pessimistin muistion". Lukekaa ja sanokaa kuulostaako tutulta:


Memo to myself:

Life is tough, remember that.

People are sneaky - that's a fact.

Carpe diem=bullshit.

Greed is all around us, so you might as well be friends with it.

Those who say that they are happy probably believe it, so it is your job to bring them back on earth.

When you feel your life sucks go visit those who are even more miserable.

Stop planning things because they never turn out the way you want them to.

Pää seinästä läpi

En yleensä kirjoittele yleisestä ärsytyksestä, mutta nyt on kyllä ihan pakko. En tiedä mistä se johtuu, mutta nyt on sellainen tunne, että tekisi mieli vaan hakata päätään seinään ja huutaa. Tälle tilalle ei varmaankaan löydy vain yhtä syytä, vaan se on lopputulos kaikista pienistä asioista mitkä ei vaan voi onnistua tai toimia. Eikä asiaa yhtään auta tieto tulevasta koeviikosta...

Yleensä onnistun torjumaan tällaiset harvinisen voimakkaat raivokohtaukset... mutta nyt ei vaan kiinnosta eikä jaksa.

Mielenkiintosta että lähestulkoon kaikki vihan syyt löytyy opiskelusta, tai ainakin ne liittyvät siihen tavalla tai toisella. Ja joku vielä ihmettelee että nuorilla menee huonosti, no ei kai se mikään ihme ole kun koko ajan odotetaan huipputasoa ja patistetaan tekemään enemmän, paremmin, nopeammin ja ihmeellisemmin.

Tähän ongelmaan tarjotaan aina ratkaisuksi nuorten mielenterveystyön varojen korottamista. Ei siitä kuulkaa ihmiset ole mitään hyötyä! Tärkeintä olisi muuttaa tätä suorituksia palvovaa yhteiskuntaa, joka aiheuttaa ihmisille jo nuoruusiässä valtavat paineet.

Pistetäänpä muutama 50v kansanedustaja koulun penkille pariksi kuukaudeksi ja kysytään, millanen mielipide niillä on sen jälkeen.

Paranormal Activity

Nyt on pakko kirjottaa kun kokemus on vielä tuoreena mielessä. Tulin kotiin... noin kaksi minuuttia sitten nähtyäni "uutuusleffan" (elokuva on valmistunut vuonna 2007) "Paranormal Activity". Mahtava kokemus, ei voi muuta sanoa.



Elokuva ei ollut todellakaan mikään tyypillinen kauhuelokuva. Se oli kuvattu vähän "Cloverfield" -tyyliin, eli päähenkilöiden omalla kameralla. Tämä toi kokemukseen aivan uuden ulottuvuuden, kun tapahtumat näki tavallaan kolmannen henkilön silmin. Elokuva kertoi nuoresta parista, joka asui omakotitalossa. Mies oli hankkinut kameran, jolla he voisivat kuvata kaikkea outoa, mitä talossa tapahtui öiseen aikaan. Naisen vastustelusta huolimatta mies jatkaa "tutkimuksiaan" ja tahallaan yrittää ärsyttää talon kolmatta asukasta...

Muuta en sano... Paitsi sen, että ehkä TV-mainosten "Älä katso tätä elokuvaa yksin!"- varoituksissa on jotain perää. Salista nimittäin lähti muutama ihminen kesken elokuvan... syytä en tiedä, mutta voin arvata.

Jos olette heikkohermoisia, niin älkää katsoko... Toisaalta, jos te, kuten minä, pidätte siitä kihelmöivästä tunteesta, joka tulee silloin kun odottaa jotain pahaa tapahtuvan, ja niitä kylmistä väreistä ja hätkähdyksistä mitkä jokin odottamaton aiheuttaa, niin suosittelen ehdottomasti!

Kuva: www.beyondrace.com