Persoonallisuushäiriö

Näin hetki sitten jotain todella häiritsevää. Surffaillessani TV-kanavia näin pätkän Dr. Philiä. En pidä ollenkaan ko. ohjelmasta, sillä se on mielestäni pelkkää teeskentelyä. Mutta aihe, jota ohjelmassa käsiteltiin oli se mistä järkytyin. Ohjelmassa oli aiheena Münchhausenin oireyhtymänä tunnettu psyykkinen sairaus.

Münchhausenin oireytymää sairastava teeskentelee fyysisiä oireita saadakseen sairaalahoitoa. Sairaalan henkilökunnalta ja omaisilta saama huomio tuottaa henkilölle suunnatonta mielihyvää. Tautiin voi liittyä oireiden valehtelua, terveyshistorian paisuttelua tai fyysisten vammojen itseaiheuttamista.

Mutta tämäkään ei vielä ollut se, mikä minua järkytti, vaan se, että välillistä münchhausenin oireyhtymää sairastava aiheuttaa vammoja jollekin läheiselleen saadakseen itselleen tukea. Esimerkkinä äiti, joka pahoinpitelee lastaan saadakseen olla "kärsivän vanhemman" roolissa, jossa hän saa osakseen paljon huomiota ja tukea. Välillisessä oireyhtymässä tärkeää on, että pahoinpitelijällä on vahva huoltajasuhde pahoinpideltyyn esim. vanhempi-lapsi tai omistaja-lemmikki.

Ironista on, että vaikka Münchhausenin oireytymästä kärsivä yrittää päästä sairaalahoitoon, ei hän silti suostu hoidattamaan itse oireyhtymää. Kuten monissa persoonallisuushäiriöissä potilas ei näe itsessään mitään vikaa, eikä siis tarvitse hoitoa.

Olen lukenut ja kuullut kaikista kauheuksista mihin sairas mieli pystyy, mutta tämä menee kyllä kaikkein pisimmälle...

Kaamos

Olette varmaan huomanneet että syksy on tullut ja talvi odottaa jo oven takana. Kesän lämpö ja valo ovat muuttuneet talven pimeydeksi ja kylmyydeksi. Olen itse niitä ihmisiä, jotka elävät kaikkien vuodenaikojen mukana, eli talvi tuleekin oikeastaan jo tarpeeseen. Pimeä vuoenaika ei mielestäni ole ollenkaan pahitteeksi. Kunhan vain lunta tulisi edes kohtuullisesti, jotta talvesta saisi nauttia kunnolla...

Kaikkia tällainen pimeys ja kylmyys ei tosin ilahduta. "Kesäihmiset" eivät voi sietää syksyä ja koleutta. En tuomitse heitä mitenkään, mielipideasioista ei nimittäin voi kiistellä. Eniten säälin silti niitä, jotka ovat niin uppiniskaisia sään suhteen, että eivät valitukseltaan pysty näkemään tätä luonnon kiertokulun täydellisyyttä.

Mutta ehkä pimeydestä kärsivät eniten ne, joiden sisäinen kello toimii auringon avulla. Nisäkkäinä ihmisillä on luontainen taipumus väsyä pimeässä ja virkistyä kirkkaassa valossa. Vaikka moderni teknologia (eli siis hehkulamput) mahdollistavatkin tämän rajan venyttämisen, on silti ihmisiä, jotka ottavat vuodenaikojen vaihtelun raskaasti. Ns. kaamosmasennus syntyy, kun ainainen pimeys alkaa väsyttää.

Hoitona tähän ongelmaan suositellaan puolen tunnin kirkkaassa valossa olemista. Tätä varten myydään muuten erityisiä kirkasvalolamppuja.

Koska itse en siis moista ole koskaan tavinnut niin tahtoisin tietää käyttääkö joku teistä tällaista? Olisi mielenkiintoista kuulla toimiiko tämä ja minkälaisia kokemuksia teillä on.