Arvaa mitä

Kaikki kokeet on ohi!

Kaikki kokeet on ohi!

Kaikki kokeet on ohi!

&

Kesäloma alkaa!

Kesäloma alkaa!

Once upon a time....

Alkoi taas luovuus virtaamaan niin päätin kirjoittaa pienen sadun...

Olipa kerran kaunis prinsessa joka asui urbaanissa kaupunkiympäristössä. Prinsessa oli onneton, sillä hänen kaksi sisartaan olivat jo menneet naimisiin ja ilkeä anoppi painosti nyt prinsessaakin naimisiin. Prinsessa oli kyllä yrittänyt löytää prinssiä, mutta MySpace ei antanut hakusanalla "prinssi valkoisen ratsun selässä" yhtäkään tulosta.

Tästä murheissaan prinsessa meni tapaamaan hyvää Queenia, ja pyysi, että tämä auttaisi häntä löytämään unelmiensa prinssin. Hyvä Queen teki hieman hokkus-makeover-pokkuksia ja pian prinsessa näyttikin Ranskan presidentin vaimolta.
Prinsessa oli niin täynnä itseluottamusta, että päätti lähteä firman pikkujouluihin hakemaan prinssiään. Lähtiessään hyvä Queen huikkasi vielä hänen peräänsä: "Älä sitten biletä yli puolenyön, koska muuten sun silmämeikit rupee valuun ja sä näytät ihan haudasta nousseelta!" mutta prinsessa ei kuullut varoitusta, sillä hän oli jo pistänyt iPodin nappikuulokkeet korviinsa ja kuunteli ABBA:a.

Kun prinsessa oli ollut pari tuntia firman pikkujouluissa ja laulanut Kari Tapion "Juna kulkee" biisin kolmasti karaoke-versiona, hän meni käymään naistenhuoneessa. Vessan peilistä itseään katsellessaan hän lausui: "Kerro kerro kuvastin, onks tää näppylä joku vitun finni vai herpes?" Samassa prinsessan silmämeikit alkoivat valua, ja prinsessa juoksi kauhuissaan ulos firman tiloista kadulle, huomaamatta että oli tiputtanut K-kaupan bonuskorttinsa.

Juostessaan pitkin pyörätietä, ja kirotessaan korkkareitaan, prinsessa kuuli juoksuaskelia takaansa. Prinsessa kiihdytti vauhtia. Pian joku huusi: "Oi kaunis neito! Etkö malttaisi hetkeksi seisahtua?" Prinsessa luuli sen olevan joku juoppo puistosta, kääntyi ympäri ja suihkutti pippurisumutetta jahtaajansa naamalle.

Miehen huutaessa kivusta, huomasi prinsessa bonuskortin ja alkoi syvästi katua tekoaan. Prinsessa pahoitteli käytöstään ja antoi miehelle suukon poskelle. Samassa mies muuttui komeaksi prinssiksi, joka edusti ylempää keskiluokkaa, ja jolla oli musta BMW.

Hieman myöhemmin prinssi ja prinsessa menivät naimisiin. He saivat puoli kiinteistölainaa ja kaksi keinohedelmöityksellä saatua lasta.

Ja niin he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti.


*Tarinassa esiintyneet tuotteet eivät ole missään piilomainonnassa eikä tarinan ole tarkoitus loukata ketään. Ihan itse olen tarinan kyhännyt.

Taiteellisuus pyrkii esiin

Viikonloppuna olin joku ilta todella väsynyt enkä tiedä miksi, mutta avasin Wordin ja rupesin naputtelemaan jotain omia juttujani. Niitä sitten tutkaillessani ajattelin heittää ne tänne ihan vaan huvin vuoksi. Tässä siis kaksi "runoa" jotka ovat hyvin väsyneen (ja häiriintyneen) mielen tuotoksia.

"For eternity cursed,
Doomed to sit still,
Never seeing the light of day;

To hear people talking,
To witness empires fall.
Hands that touch, but do not feel;
Eyes that look, but do not see;

What would I give,
Just for once.
To be able to live."

"I look outside to the yard,
And I see,
There is no light.

I thought I put the lights on,
But there is still dark.
I stare at the yard,
And I see
There's still no light.

The reflection on the glass,
The darkness is not outside.
Inside,
There is no light."

"Lukitaanko vastaus...?"

Tänään oli suuri päivä, sain nimittäin olla todistamassa uuden visailuohjelman syntyä. Minä ja pari kaveriani kehittelimme sen tänään kun olimme syömässä koulumme ruokaa. Peli on nimeltään "Tunnista mitä syöt". Pelissä ei vielä ole tarkkoja sääntöjä, mutta perusideana on, että kilpailijoille annetaan lautasellinen ruokaa, joka heidän pitää tunnistaa. Ruokaa arvioidaan hajun, maun, koostumuksen ja ulkonäön perusteella. Pisteitä saa sekä oikeiden raaka-aineiden tunnistamisesta, että ruoan nimestä.

Tänään käyty harjoituskierros paljasti, että käsissämme on hitti... Ja keksimme sen ennen amerikkalaisia, HAH!

>Mikä tää sun mielestä on?
>Olisko purjosipuli?
>En menis kyl vannoon...

>Tää näyttää just silt milt se maistuukin
>Miks ne tätä ees väittää?

>Mist te saitte porkkanoit?
>Älä huoli, et jää mistään paitsi...

Näytelmää, pukeutumista ja lupamaksuja

En olekaan kirjoittanut vähään aikaan, joten pieni update olisi nyt paikallaan.

Jos palataan ajassa reilu viikko taaksepäin, niin olin pitkästä aikaa teatterissa (huom! "pitkästä aikaa" tarkoittaa että olin ensimmäistä kertaa ihan oma-aloitteisesti siellä). Olin katsomassa näytelmää nimeltä "Panttivankila". Jos täytyisi tämä näytelmä jotenkin kategorioida, niin se menisi varmaan jonnekin nykytaiteen läheisyyteen. Sen verran erilainen oli tuo esitys. Itse en osaa oikein sanallisesti tätä esitystä kuvailla, joten lainaan suoraan teatteri Ulpun kotisivuilta kuvauksen siitä:

"Panttivankila on musiikin kuljettama tarina nuoresta naisesta, joka on kaltoin kohdeltu, syrjäytynyt ja täynnä vihaa etenkin niitä kohtaan, jotka säälivät häntä ja peilaavat omaa onnellisuuttaan hänen onnettomaan kohtaloonsa . Päähenkilö on laulava kertoja, jonka mielessä todellisuus ja fantasiamaailma vähitellen sekoittuvat ja minäkuva alkaa hajota. Hän terapoi itseään päiväkirjan avulla pyrkien todistelemaan itselleen, että ilman rakkautta ja hyväksyntääkin voi elää. Toisaalta Panttivankila on myös kertomus ryhmän ristiriitojen täyteisestä kasvusta ja yhteisten pelisääntöjen muotoutumisesta sekä ulkoisten paineiden ja pelon keskellä elämisestä."

Siinä oli aika hyvin kerrottu kaikki tuosta ko. produktiosta.

Vappua juhlittiin viime viikolla, eikä sitä sen enempää mainitsemista, mutta koulussamme pidettiin torstaina perinteinen "mauttoman pukeutumisen päivä". Ideana ei siis ole mikään naamiaistouhu, vaan että jokainen koluaa vaatekaappinsa läpi ja heittää ylleen kamalimman mahdollisen asukokonaisuuden. Melko hyvä määrä porukkaa lähti mukaan, iso osa opettajistakin. Saatiin kyllä nauraa päivän aikana toisiamme useampaan otteeseen...

Vielä, ennen kuin lopetan ja häivyn tekemään jotain turhaa, haluan valittaa TV-lupamaksuista. Tiesittekö, että ihmiset maksavat joka vuosi n. 225 euroa, ihan vain että YLE saa lähettää ohjelmaa. MITÄ RAHASTUSTA! YLE:llä on varmaan miljoona TV- ja radiokanavaa, joista voisi kaksi kolmasosaa poistaa heti. Muutenkaan YLE:n kanavilta ei tule mitään katsottavaa. Ainoa kohderyhmä, joka nauttii YLE:n kuivasta tarjonnasta, ovat eläkeläiset, joilla on aikaa kuunnella kuinka huippufiksut ihmiset valittavat yhteiskunnasta...

Kaupalliset kanavat saavat tulonsa mainoksista, ja henk. koht. kestän mieluummin muutaman mainoskatkon ja katson hyviä ohjelmia ja elokuvia, kuin että maksan 225 euroa joka vuosi kymmenistä kanavista JOILTA EI TULE MITÄÄN KUNNOLLISTA.

• Kellon raksahdukset paljastavat tylsyyden.
  
• Alle kuukausi kesälomaan....