"Se on talon sisällä..."

Olet menossa nukkumaan, ulkona myrskyävä tuuli ulvoo savupiipussa kuin valittava henki. On pimeää ja naapureista ei ole tietoakaan. Kaikki on aivan hiljaista. Menet vuoteeseesi, ja sammutat valot. Pitkään aikaan et kuule muuta, kuin oman hengityksesi ja sykkivän sydämesi lyönnit.
Yhtäkkiä aistisi valpastuvat, kun kuulet askelia. Ne tulevat viereisestä huoneesta. Kuuntelet, kuinka askeleet lähestyvät oveasi. Kaksi jalkaparia, ja pitkät terävät kynnet raapivat lattiaa kun jokin liikkuu oven takana. Henkeäsi pidättäen kuuntelet, ku askeleet pysähtyvät. Luulet nähneesi unta ja rentoudut hieman.

Sitten jokin raapii oveasi! Se hakkaa oveasi yrittäen päästä sisään, ja huutaa kuin riivattu!
Sitten, pimeässä huoneessa, näyt kuinka ovenkahva hitaasti kääntyy... ja ovi avautuu.

Tyhjää

Tuijotat ovea, siellä ei ole ketään. Mutta askeleet kuuluvat tulevan nyt huoneestasi. Se kävelee sänkysi vierelle... Se jää vaanimaan kuin käärme, ja sen hengityksen kuulee selvästi.
Sitten se hyppää kimppuusi.

Aamulla talosta löytyy raavittuja ovia, kuin jokin olisi yrittänyt päästä ulos talosta epätoivoisesti.


Siinä mitä joudun taas kestämään. "Tuttavien" koira on meillä taas hoidossa muutaman päivän, ja se eläin on ihan pimee. Se on todellinen nysvä, pelästyy pienintäkin rasahdusta ja vinkuu korkealta. Kun yrittää mennä nukkumaan illalla, se rupeaa raapimaan kaikkia ovia ja panikoimaan. Se on nyt jo jättänyt moneen puuoveen ikävät raapimisjäljet. Eikä se rauhoitu ennenkuin pääsee nukkumaan jonkun sänkyyn... Ei siinä mitään, mutta jäätävänkokoinen 40 kiloinen läähättävä nysvä jolla on haiseva hengitys ei ainakaan auta unen saannissa...