Turhia, niin ihanan turhia leluja

Surffailimpa taas netissä edellispäivänä, ja iski YouTubessa silmään tällainen videopätkä.
Tässä esitellään siis jotain Sonyn uutta musiikkisoitinta. Ja voin sanoa, että vihdoinkin joku on kehittänyt soittimen, joka ei ole tavallinen mankka, eikä mp3-mallinen taskuversio.




Ei sillä että kukaan tuollaisella mitään TEKISI. Mutta ihan hauskan näköinen vehje.

Kokeisiin lukua

Olen nyt päättänyt tosissani ryhtyä lukemaan näihin halvatun kokeisiin, muuten tulee hirvee kiire koeviikolla, eikä se ainakaan edistä oppimista... Bilsaa ja psykaa on tänään tullut luettua.

En muistanut mainita, mutta lauantaina alkoi uusi tuotantokausi Top Gear-ohjelmasta. Kyseessä on siis brittiläinen autoja käsitteevä tv-sarja. Ohjelmassa on paljon muutakin kuin pelkkien autojen ominaisuuksien vertailua, edellisessä jaksossa tyypit ajeli jollain käytetyillä romuilla keskellä Afrikkaa. Se oli jotain niin hauskaa, sellasta materiaalia ei vaan voi keksiä! Kaverit ajeli jossain upottavalla suolakentällä, tomu-autiomaassa ja villieläinten keskellä...
Yks parhaista ohjelmista ikinä...


Muutama päivän aikana opittu viisaus:

• Luovuus on yksilöllistä, yksilöllisyys on luovuutta.
• Elämän paras ohje: "Älä kävele tolppaa päin" (quote: Katsu)
  

Ikuisen elämän jäljillä

Sain tänään luettua erään hyvin mielenkiintoisen romaanin, nimittäin Raymond Khouryn Pyhien jäljillä (The Sanctuary) (ISBN: 978-951-31-4154-7).

Romaanin pääteemana on ihmisen pitkäikäisyys, sen tavoittelu ja sen mukanaan tuomat yhteiskunnalliset ongelmat. Aihe on hyvin mielenkiintoinen, ja juonikin on mukaansatempaava, mutta puolet kirjasta tuntui jotenkin turhlata. Jännittävän alun jälkeen tarinakerronta taantuu ja sen tilalla on jatkuvia taistelu- ja ampumakohtauksia. Eikä niissä mitään, ne on kerrottu hyvin yksityiskohtaisesti ja selkeästi.
Suuren vaikutuksen minuun teki kuitenkin taustatyön määrä, jonka kirjailija on joutunut tekemään. Hän on perehtnyt moniin tutkimuksiin, historiaan sekä maantieteeseen. Kirjan miljöönä toimii Lähi-itä tarkemmin ottaen Lissabon, Irak, Pakistan ja Turkki. Kirjassa on paljon viittauksia muutaman viimevuoden aikana tapahtuneisiin ilmiöihin.

En halua pilata lukuintoa keneltäkään joka lukee tätä blogia (jos sellaisia ihmisiä onkaan) kertomalla tarkkoja yksityiskohtia tai juonipaljastuksia, mutta kerrottakoon, että kirjassa esitellään mielenkiintoisia näkemyksiä mitä tapahtuisi jos löydettäisiin lääkeaine, joka pidentäisi ihmisen ikää 200-vuotiaaksi.

About viikon päästä alkaa sitten taas koeviikko.... Tuskaa... Koko ensviikko täytyy viettää lukien kaiken maailman aineita...

Hysteria valtaa mut ku ajattelen ens jaksoo, se on ihan täynnä! Siitä tulee piinallista... heh heh... Jokanen suhtautuu tavallaan...

V niinkuin Very outoja teoksia

Katsoin tuossa eilen illalla kun subilta tuli V niinkuin verikosto (V For Vendetta). Oon sen joskus ennekin nähnyt ( kauan sitten) ja nyt ku katoin taas ni siitä kyllä aukes ihan uusia puolia. Se leffa perustuu johonkin sarjakuvaan, ja pakko sanoa, että sen sarjakuvan tekijöillä on ollu hyvä mielikuvitus.

Eli siinä elokuvassa esitellään vaihtoehtotoiseen historiaan pohjautuva Iso-Britannia. Yhdysvallat ovat hajonneet ydinsodan ja virusepidemian vuoksi. Britanniassa sama kohtalo vältetään muuttamalla koko valtio fasistiseksi "natsi-Englanniksi", missä kaikkia valvotaan, eikä valtiolla ole tietoakaan ihmisten perusoikeuksista saatika moraaliasta. Kaikki erilainen on tuomittu ja ihmisiä lähetetään kidutettavaksi lähes minkä tahansa tekosyyn varjolla.
Päähenkilönä on naamiomies, joka kutsuu itseään pelkästään kirjaimella "V". V:llä on suuret suunnitelmat valtiovallan murentamiseksi ja oikeuden palauttamiseksi.
Elokuva on väärällään epäsuoria viittauksia natsi-Saksaan ja Hitlerin ideologiaan.

Elokuvasta tuli ihan mieleen eräs video jonka löysin YouTubesta.

• Hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä elokuva
• Ehdotonta A-luokkaa

Sitten pari keveämpää asiaa: Nykyisellä äidinkielenopettajallani on outo pakkomielle runouteen ja kaikkeen "paradoksaaliseen" kirjallisuuteen. Tästä syystä koko äidinkielenkurssimme on ollut pelkkää runojen tulkintaa ja sen käsitteistöä... Kun meidän piti valita jokin runo, josta teimme analyysin, otin valmiista listasta umpimähkään erään runoteoksen: Saila Susiluodon Huoneiden kirja. Teos on niin PIMEÄ että suosittelen vilkaisemaan jos joskus tulee vastaan.

Nyt tehtävänämme on tehdä analyysi jostakin novellista. Kuten aiemminkin, otin taas umpimähkää listasta jonkin kirjan. Nyt käsissäni on Mari Mörön lyhyttä tavaraa (nimi kirjoitetaan ilmeisesti pienellä) eikä tässäkään liioin ole järjen hiventä... Niin sekoa että se on jo hupaisaa...

Unelmien ura

Keksin tänään itselleni täydellisen ammatin:
Kun olen aikuinen, aion olla se tyyppi elokuvateatterissa joka huutaa "Shhhhhh!!!!" aina kun joku vähänkin inahtaa, rapistelee karkkipussia tai näpyttelee tekstaria näppäinäänet päällä.
Työnkuva olisi freelancer-tyyppistä, niin että asiakas tialisi minut paikalle tiettyyn näytökseen tietylle paikalle.

Kuka ihme minulle tästä maksaisi? No, kuvitelkaapa tilanne, jossa joudutte menemään elokuviin jonkun sellaisen tyypin kanssa, jonka tiedät höpöttävän koko leffan ajan. Itse et kehtaa kaverille sanoa että "Turpa tukkoon!" - joten, joku muu voisi tehdä sen puolestasi. Saat nauttia elokuvasta, eikä kverisi vihaa sinua.

Tekisin myös teatteri-, luento-, kirkko- ja "opastettu sightseeing"-keikkoja.
Klassisen "Shhh!!":in lisäksi voidaan sopia (lisämaksusta) muita hiljentymiskäskyjä.


Tilauksia otetaan vastaan.... XD

Kauna

Katsoin eilen illalla ensimmäistä kertaa Kaunan. Minulla oli aika korkeat odotukset ko. elokuvasta, ja vähän kyllä jouduin pettymään, kun olin kuullut siitä niinkin paljon.

Juoni oli harvinaisen selkeä kauhuelokuvalle, kun yleensä niissä saa oikein pähkäillä mitä tapahtuu ja miksi. Tässä kuvio oli selkeä: talo, jossa asuu paha henki.

Mukavaa vaihtelua oli myös, että action alkoi jo melko alussa, ilman turhia draamakohtauksia. Japanilainen kulttuuri oli vahvasti esillä, joka omalta osaltaan toi hyvän vivahteen elokuvaan. Elokuvassa oli paljon jännittäviä kohtauksia, ja vielä enemmän sellaisia, joissa katsoja hätkähtää, mutta varsinaista pelon tunnetta se ei ainakaan allekirjoittaneessa saanut aikaan (lieneekö syynä katseluelämyksen jatkuva keskeytys kun eräs kaveri sähläsi blogien kanssa... You know I'm talking about you...).

Mutta kuten kaikissa leffoissa nykyään, paljon jätettiin kertomatta.

• Pähkinänkuoressa: ihan ok, jännittävä leffa

Tarinatuokio

Taas on nerot laittaneet "viisaat" päänsä yhteen ja luonut klassikkoaineksisen tarinan. Taaskaan mukana ei ole järjen hiventäkään, mutta siinä se hauskuus piileekin...

"Olipa kerran, kauan, kauan sitten pienen pieni Jorma Palmu,
joka laulaa karaokea
ja ihaili vierailijan upeellisuutta.
Sillä sehän oli jo kauan ollut hänen elämäntapansa.

Koska muslimi ei ymmärtänyt ranskaa.
Ja viisi Mauria kutoi mattoja, kun hän tapasi Tanjan, hän alkoi itkuparkumaan

Sillä joskussa kun mielensä tekevi, se oli hyvä asia,
kunnes Ahmed ymmärsi ettei näe mitään.

Räkä ja veri lentää.

Tanjan silmät kiiluivat, kuin siiselin kieli ruohomättäällä.

Lopuksi Dante sanoi TUTTOBENE (emmin mielixx alaxx) ja XD eli YX...
Nyt loppu tarina tää, kun ei keksitä enempää hähää d 44!"

Jep jep...

• Opin tänään, että opettajat ovat masokisteja...
  

Maanantai that lasted forever

Tänään on kyllä ollut todella uuvuttava päivä... Aamulla oli todella pitkäveteinen uskonnontunti. Siitä tuntuu olevan ikuisuus.

Tänään sain sentään tehtyä bilsan bonustehtävän, ja sen myötä opin että strutseilla on ihan törkeen hyvä näkö. (Maailman hyödyllisin tieto...) Sitä tehtävää tehdessäni rikoin varmaan kaikki evoluutioon liittyvät faktat, but it was worth it. Bilsan kirjaa lukiessani minulle selvisi myös julma totuus hiivasta.
Vinkki: tieto lisää tuskaa, älkää ikinä pohtiko miten hiiva toimii taikinassa...


Randomia:

• En pystyis elämään ilman pähkinöitä...
• Paras tapa oppia ihmisestä on katsoa, mitä tämän kirjahyllyssä on.
• Parhaat lukemasi kirjat tunnistat siitä, että muistat niiden päähenkilöiden nimet.
• Inhoan väärässä olemista, siksi olen aina oikeassa.

Kotimaan matkailua

Tuli eilen tehtyä nopea reissu Helsinkiin, kymmeneltä lähtö ja ilta kymmenen aikoihin takaisin. Pienimuotoinen sukutapahtuma oli kyseessä...

Ja sitten olisi vielä osoitus siitä kuinka hyvin äidinkielen tunnit tulee käytettyä...
"Tarinalla" ei ole nimeä... saati sitten tarkoitusta.

"Olipa kerran viisi koiraa, jotka tanssivat sambaa ja halusivat kuollakseen tehdä runoja Pariisin mafian päämajassa huomenna.

Sillä se on melkoisen hubaa!

Koska silloin tulee sellanen fiilis, että voisi vaikka juosta rappuset alas, koska isäntä käskee. Sen takia kun välillä on hauskaa olla hulluna ruokaan, jotta elämäsi olisi hieman helpompaa.

Koska eihän äitikään sitä kiellä!

Ettekö te *itun urpot tajua, että blondeilla on aina hauskempaa."

...jooh....