Toivon että teillä kaikilla oli oikein rauhaisa ja mukava joulu. Toivon myös että nautitte lumesta jota on kerrankin tarpeeksi.
Joulun aikaan aloin miettiä erilaisia myyttejä. Kaikki ovat varmasti kuulleet tai lukeneet joitain myyttejä maailman synnystä, jumalista, ihmisten luonnista ja elämän ylläpidosta. Erilaisia myyttejä ja tarustoja löytyy kivikaudelta ja muinaisesta Egyptistä aina raamattuun ja muihin maailmanuskontoihin. Näillä tarinoilla on selitetty olemassaoloa ja maailman syntyä sekä kaikkea mitä maailmassa on ja tapahtuu.
Mutta löytyvätkö kaikki myytit historiankirjoista ja rappeutuneiden temppelien seiniltä? Onko myyttien luominen kuollut valistuksen ajan tieteen kehityksen myötä? Minun mielestäni eivät. Nykyäänkin luodaan myyttejä selittämään maailmaa, ihan niinkuin ihmiset ovat tehneet jo vuosituhansien ajan. Näitä myyttejä ei välttämättä tunnista myyteiksi, koska kuten tuhat vuotta sitten; ne olivat kiinteä osa kulttuuriamme ja elämäämme, joten niitä ei osata kyseenalaistaa.
Ehkä yleisin nykyajan myytti on myytti täydellisestä ihmisestä. Täydellinen ihminen on jotain mihin kaikki pyrkivät, mutta mitä kukaan ei voi olla. Täydellinen ihminen on avulias, huomaavainen, epäitsekäs, itsenäinen ajattelija, aktiivinen, hyvä aviopuoliso, hyvä ystävä, hyvä kuuntelija, hyvä rakastaja, tyylikäs, hyvännäköinen, rikas, menestyvä... listaa voi jatkaa loputtomiin, eikä siltikään saataisi kokoon kaikkia ominaisuuksia joita ihmiset pitävät täydellisyyden kriteereinä.
Toinen syvälle yhteiskuntaan juurtunut myytti on kateuden myytti. Kateelliset ihmiset ovat täysin varmoja siitä, että kaikilla muilla on jotain sellaista, mitä itsellä ei ole. Kaikki ihmiset kadehtivat ainakin jossain kohtaa elämäänsä jotain mitä jollain toisella on. Tarve kadehtia on luonut ns. kateuden myytin, eli uskomuksen siitä että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Kolmantena myyttinä voidaan kai pitää tavoittamattomuuden myytiä. Ajatus jostain suuresta tai unelma tuomitaan heti mahdottomaksi ja "saavuttamattomaksi". Ihmiset antavat periksi jotta voivat sitten todeta: "Enkös minä sanonut, se ei voi toteutua." Tavoittamattomuuden myytti luo ihmisten mieleen ajatuksen että unelmia ei voi saavuttaa: jotkin asiat vain ovat mahdottomia. Ehkä jotkin asiat ovatkin mahdottomia, mutta se ei tarkoita että saa antaa periksi. Vaikka unelma ei koskaan toteutuisikaan, niin jo sen eteen kaikkensa tekeminen voidaan nähdä unelman saavuttamisena.
Nykymaailmassa on paljon asioita, joita pidetään myytteinä ja kyseenalaistamattomina. Totuus on, että nämäkin myytit ovat ihmisten itsensä luomia. Täydellisyys ja sen tavoittelu, turha kateus ja periksi antaminen ovat vain esimerkkejä niistä olemattomista mielikuvista joita luomme itsellemme.
maanantaina, joulukuuta 28
torstaina, joulukuuta 17
Miksi porkkana pitää raastaa?
Porkkanaraaste... miksi sitä on olemassa? Miksi porkkana, joka itsessään ja sellaisenaan on hyvän makuinen ja helppo syödä, pitää raastaa ja kasata epämääräisiksi keoiksi?
Pienet lapsetkaan eivät pidä siitä, että salaatti sotketaan yhdeksi mössöksi. He söisivät vihannekset ja juurekset paljon mieluummin isoina palasia, joita voi pitää kädessä ja pureskella. Maku on parempi, kun porkkanan sokeripitoisin osa eli sen ydin on yhdessä kuitupitoisen ulkokuoren kanssa. Mutta voi! Kun porkkanan raastaa, niin saadaan puunmakuista epämääräistä mössöä, jonka valmistamiseen kuluu arvokasta aikaa ja vaivaa.
Porkkanaraasteen suurin vika: sillä syrjäytetään tavallinen salaatti. Kuinka usein lounasravintoloissa, kouluissa, sairaaloissa ja työpaikoilla tavallinen ravitseva vihreä salaatti korvataan lässähtäneellä oranssilla mössöllä, jota kukaan ei syö - sitä otetaan vain näön vuoksi. Porkkanaraastetta voi kuulemma tarjota kaikkien ruokalajien kanssa... No, niinhän sitä voikin, mutta yhdenkään kanssa se ei ole hyvää.
Joten ehkä olisi parempi, että porkkanat pidettäisiin ihan tavallisina porkkanoina ja salaatit salaatteina.
Pienet lapsetkaan eivät pidä siitä, että salaatti sotketaan yhdeksi mössöksi. He söisivät vihannekset ja juurekset paljon mieluummin isoina palasia, joita voi pitää kädessä ja pureskella. Maku on parempi, kun porkkanan sokeripitoisin osa eli sen ydin on yhdessä kuitupitoisen ulkokuoren kanssa. Mutta voi! Kun porkkanan raastaa, niin saadaan puunmakuista epämääräistä mössöä, jonka valmistamiseen kuluu arvokasta aikaa ja vaivaa.
Porkkanaraasteen suurin vika: sillä syrjäytetään tavallinen salaatti. Kuinka usein lounasravintoloissa, kouluissa, sairaaloissa ja työpaikoilla tavallinen ravitseva vihreä salaatti korvataan lässähtäneellä oranssilla mössöllä, jota kukaan ei syö - sitä otetaan vain näön vuoksi. Porkkanaraastetta voi kuulemma tarjota kaikkien ruokalajien kanssa... No, niinhän sitä voikin, mutta yhdenkään kanssa se ei ole hyvää.
Joten ehkä olisi parempi, että porkkanat pidettäisiin ihan tavallisina porkkanoina ja salaatit salaatteina.
maanantaina, joulukuuta 14
Kolme olemiseen liittyvää kysymystä
Kolme kysymystä joita olen pyöritellyt pari päivää mielessäni ja ajattelin ne nyt kirjoittaa ylös.
Kysymys #1: Mustat aukot - alkuräjähdys
Ei tarvitse olla teoreettisen fysiikan professori, että ymmärtää tämän ongelman ytimen. Kaikki ovat varmasti kuulleet "Big bang-theory":sta eli "alkuräjähdyksestä". Tämän on hyvin yleisesti hyväksytty teoria maailmankaikkeuden synnystä ja sitä tukevat monet todisteet. Teorian mukaan kaikki maailmankaikkeuden energia ja materia on syntynyt räjähdyksessä, jota ennen ei olut avaruutta, aikaa eikä mitään muutakaan. Alkuräjähdyksen hetkellä pieneen pisteeseen oli keskittynyt käsittämätön määrä massaa ja energiaa.
Toinen yleisesti tunnettu teoria on mustien aukkojen synty ja olemassaolo. Tästä en valitettavasti osaa kertoa muuta kuin sen, että musta aukko syntyy, kun tietyssä pisteessä painovoima ylittää rajan, joka luo niinsanotusti "aukon" aika-avaruuteen. Tuon aukon painovoimaa ei edes valo pääse pakenemaan.
Mutta jos suuri painovoima saa aikaan mustan aukon, niin miten maailmankaikkeus on voinut saada alkunsa? Eikö maailmankaikkeus olisi heti alkuräjähdyksen jälkeen luhistunut oman valtavan painovoimansa alle ja nielaissut itsensä?
Toisaalta; kuka väittää ettei näin käynyt? Ehkä maailmankaikkeus tosiaan imaisi oman itsensä ja kaiken materiansa ja tämä maailmankaikkeus, jossa nyt elämme, on se todellisuus, joka tuon mustan aukon toisella puolella oli?
Painotan etten ole fysiikan maisteri tai muukaan asiantuntija, mutta näin olen nämä teoriat ymmärtänyt.
Kysymys #2: Nauru - evoluutio
Olen vastikään saanut tietää, että naurulle voidaan löytää selitys ihmisen aivotoiminnasta. Huvittuneena ihmisen isojen aivojen aivokuorella syntyy käsky naurusta. Naurun erilaiset vivahteet ja painot syntyvät pikkuaivoissa, jotka hienosäätävät motorsia tomintoja. On voitu todistaa, että henkilöt, joiden naurua aiheuttava osa aivoista on vaurioitunut ovat kykenemättömiä spontaaniin nauruun.
Näin voidaan siis sanoa, että nauru on aivokemian tulos. Mutta jos nauraminen syntyy aivoissa, niin sen on täytynyt kehittyä evoluution myötä. Herääkin kysymys: mitä hyötyä evoluutiolle on voinut olla nauramisesta? Tai mitä ihmisen suku on hyötynyt huumorista ylipäätään?
Esitän tähän kysymykseen vastauksen, joka on vain ajatus, se ei perustu tieteellisiin faktoihin vaan puhtaisiin oletuksiin. Kenties ihmisen aivot ja havaintokyky kehittyivät jossain pisteessä niin pitkälle, että tämä älykäs eläin pystyi hahmottamaan oman olemassaolonsa merkityksettömyyden. Ja jos ei ole mitään syytä olla olemassa, niin on aivan turhaa kamppailla selviytymisestä. Jotta koko ihmissuku ei olisi kuihtunut kokoon, olikin välttämätöntä, että evolutiivisessa kehityksessä syntyi huumori, hauskuus ja kyky nauraa. Kun elämässä on jotain hauskaa, niin sen eteen kannattaakin kamppailla.
Nauru on siis ehkä ollut tärkeä linkki ihmisen evoluutiossa. Suku voi jatkua vain jos edelliset polvet elävät ja saavat jälkeläisiä.
Kysymys #3: Tekoäly - ihmisyys
1950-luvulta lähtien on tiedeyhteisöissä haaveiltu ihmisen tavoin ajattelevan älykkään koneen luomisesta. Jos pystyttäisiin luomaan kone, johon ei tarvitse erikseen ohjelmoida reagointitapaa jokaista tapahtumaa varten, vaan se osaisi soveltaa aiemmin opittua ja kokeilla uutta; muuttaisi se varmasti käsitystämme tietoisuuden olemassaolosta.
Valitettavasti tämä yritys on mahdoton. Jotta voitaisiin luoda ihmisen älyn veroinen kone, siihen pitäisi sisällyttää myös ne ominaisuudet, jotka tekevät ihmisälystä inhimillisen. Tunteet, moraali ja näkemys maailmasta. Nämä asiat voidaan ensikädeltä tuomita älykkyyttä rajaaviksi tekijöiksi, mutta voiko kone ajatella kuten ihminen, jollei sillä ole tiettyä näkemystä ja mielipiteitä?
Moraali ja eettinen ajattelu ovat hyvin kiistanalaisia käsitteitä, mutta monet varmasti myöntävät, että ihmisen moraalia säätelee enemmän tai vähemmän syyllisyydentunne. Syyllisyys, kuten tunteen yleensäkin, koostuvat psyykkisten kokemusten lisäksi autonomisen hermoston reaktioista kuten verenpaineen noususta, sydämen sykkeen kiihtymisestä, hikoilusta yms. Koneelle on mahdotonta luoda kehoa, joka antaisi samanlaisen reaktion.
Ihmisen tavoin ajattelevaa konetta on siis mahdoton luoda, sillä ihmisen älykkyys vaati ihmisyyttä. Koneesta on mahdoton tehdä ihmistä, se voi äärimmäisen taitavasti matkia ihmisyyttä ja inhimillistä käytöstä, mutta ihmistä siitä ei saa tekemälläkään.
Kysymys #1: Mustat aukot - alkuräjähdys
Ei tarvitse olla teoreettisen fysiikan professori, että ymmärtää tämän ongelman ytimen. Kaikki ovat varmasti kuulleet "Big bang-theory":sta eli "alkuräjähdyksestä". Tämän on hyvin yleisesti hyväksytty teoria maailmankaikkeuden synnystä ja sitä tukevat monet todisteet. Teorian mukaan kaikki maailmankaikkeuden energia ja materia on syntynyt räjähdyksessä, jota ennen ei olut avaruutta, aikaa eikä mitään muutakaan. Alkuräjähdyksen hetkellä pieneen pisteeseen oli keskittynyt käsittämätön määrä massaa ja energiaa.
Toinen yleisesti tunnettu teoria on mustien aukkojen synty ja olemassaolo. Tästä en valitettavasti osaa kertoa muuta kuin sen, että musta aukko syntyy, kun tietyssä pisteessä painovoima ylittää rajan, joka luo niinsanotusti "aukon" aika-avaruuteen. Tuon aukon painovoimaa ei edes valo pääse pakenemaan.
Mutta jos suuri painovoima saa aikaan mustan aukon, niin miten maailmankaikkeus on voinut saada alkunsa? Eikö maailmankaikkeus olisi heti alkuräjähdyksen jälkeen luhistunut oman valtavan painovoimansa alle ja nielaissut itsensä?
Toisaalta; kuka väittää ettei näin käynyt? Ehkä maailmankaikkeus tosiaan imaisi oman itsensä ja kaiken materiansa ja tämä maailmankaikkeus, jossa nyt elämme, on se todellisuus, joka tuon mustan aukon toisella puolella oli?
Painotan etten ole fysiikan maisteri tai muukaan asiantuntija, mutta näin olen nämä teoriat ymmärtänyt.
Kysymys #2: Nauru - evoluutio
Olen vastikään saanut tietää, että naurulle voidaan löytää selitys ihmisen aivotoiminnasta. Huvittuneena ihmisen isojen aivojen aivokuorella syntyy käsky naurusta. Naurun erilaiset vivahteet ja painot syntyvät pikkuaivoissa, jotka hienosäätävät motorsia tomintoja. On voitu todistaa, että henkilöt, joiden naurua aiheuttava osa aivoista on vaurioitunut ovat kykenemättömiä spontaaniin nauruun.
Näin voidaan siis sanoa, että nauru on aivokemian tulos. Mutta jos nauraminen syntyy aivoissa, niin sen on täytynyt kehittyä evoluution myötä. Herääkin kysymys: mitä hyötyä evoluutiolle on voinut olla nauramisesta? Tai mitä ihmisen suku on hyötynyt huumorista ylipäätään?
Esitän tähän kysymykseen vastauksen, joka on vain ajatus, se ei perustu tieteellisiin faktoihin vaan puhtaisiin oletuksiin. Kenties ihmisen aivot ja havaintokyky kehittyivät jossain pisteessä niin pitkälle, että tämä älykäs eläin pystyi hahmottamaan oman olemassaolonsa merkityksettömyyden. Ja jos ei ole mitään syytä olla olemassa, niin on aivan turhaa kamppailla selviytymisestä. Jotta koko ihmissuku ei olisi kuihtunut kokoon, olikin välttämätöntä, että evolutiivisessa kehityksessä syntyi huumori, hauskuus ja kyky nauraa. Kun elämässä on jotain hauskaa, niin sen eteen kannattaakin kamppailla.
Nauru on siis ehkä ollut tärkeä linkki ihmisen evoluutiossa. Suku voi jatkua vain jos edelliset polvet elävät ja saavat jälkeläisiä.
Kysymys #3: Tekoäly - ihmisyys
1950-luvulta lähtien on tiedeyhteisöissä haaveiltu ihmisen tavoin ajattelevan älykkään koneen luomisesta. Jos pystyttäisiin luomaan kone, johon ei tarvitse erikseen ohjelmoida reagointitapaa jokaista tapahtumaa varten, vaan se osaisi soveltaa aiemmin opittua ja kokeilla uutta; muuttaisi se varmasti käsitystämme tietoisuuden olemassaolosta.
Valitettavasti tämä yritys on mahdoton. Jotta voitaisiin luoda ihmisen älyn veroinen kone, siihen pitäisi sisällyttää myös ne ominaisuudet, jotka tekevät ihmisälystä inhimillisen. Tunteet, moraali ja näkemys maailmasta. Nämä asiat voidaan ensikädeltä tuomita älykkyyttä rajaaviksi tekijöiksi, mutta voiko kone ajatella kuten ihminen, jollei sillä ole tiettyä näkemystä ja mielipiteitä?
Moraali ja eettinen ajattelu ovat hyvin kiistanalaisia käsitteitä, mutta monet varmasti myöntävät, että ihmisen moraalia säätelee enemmän tai vähemmän syyllisyydentunne. Syyllisyys, kuten tunteen yleensäkin, koostuvat psyykkisten kokemusten lisäksi autonomisen hermoston reaktioista kuten verenpaineen noususta, sydämen sykkeen kiihtymisestä, hikoilusta yms. Koneelle on mahdotonta luoda kehoa, joka antaisi samanlaisen reaktion.
Ihmisen tavoin ajattelevaa konetta on siis mahdoton luoda, sillä ihmisen älykkyys vaati ihmisyyttä. Koneesta on mahdoton tehdä ihmistä, se voi äärimmäisen taitavasti matkia ihmisyyttä ja inhimillistä käytöstä, mutta ihmistä siitä ei saa tekemälläkään.
lauantaina, joulukuuta 12
lauantaina, joulukuuta 5
It's christmas time....
Vaihteeksi tällainen ei-niin-kantaaottava kirojitus. Tämä päivä on mennyt oikeastaan pelkästään TV:n tuijottamiseen ja netissä surffailuun, sillä eilen olin pienimuotoisissa pikkujouluissa ja on edelleen vähän väsy... Ei ne mitkään ihmeelliset bileet ollu mutta hauskaa oli silti. Ja 19 tunnin valvomisen jälkeen nukuin sellaset 11 tuntia. Tässä nyt sitten istun kirjoittamassa ja lukemassa blogeja.
Pitäisi kai tehdä jotain järkevää... mutta se vaatisi energiaa, mitä ei tällä hetkellä oikeen ole.
Pitäisi kai tehdä jotain järkevää... mutta se vaatisi energiaa, mitä ei tällä hetkellä oikeen ole.
maanantaina, marraskuuta 30
Tehtailua
Kuuntelin toissapäivänä radiota, taisi kanava olla Suomipop tai joku vastaava, ja kuulin pätkän haastattelua, mikä herätti mielenkiintoni. Haastattelussa oli mies joka oli ilmeisesti useamman vuoden sairastanut paranoidista skitsofreniaa. Mies kertoi elämästään taudin puhkeamisen hetkellä ja sen jälkeen. Sitten haastattelija kysyi miten tautia oltiin hoidettu ja mies kertoili erilaisista terapiamuodoista ja lääkehoidosta.
Haastattelun lopuksi mainostettiin vielä internet-sivua, josta sai tietoa skitsofreniasta ja sen kanssa elämisestä ja sen hoidosta.
Tätä kuunnellessani olin hyvin tyytyväinen, sillä mielestäni mielenterveyden ongelmista pitäisi jakaa enemmän tietoa ja sairaille tulisi kertoa, että apua on ja sitä kannattaa hakea.
Vielä ennen kuin siirryttin seuraavaan ohjelmaan kuului matala miesääni joka sanoi jonkin englanninkielisen nimen, joka loppui sanaan "pharma". Tässä kohtaa heräsin mietteistäni ja tyytyväisyyden tilalle nousi viha. Että lääkevalmistajat kehtaavatkin mainostaa itseään tekaistuilla haastatteluilla ja olevinaan asiantuntija-ohjelmilla! Eikö mikään ole enää pyhää?
Tällaisia mukamas-tieteellisiä julkaisuja voi löytää myös sanomalehdistä, tosin niissä lääketehtaan logo on printattu pikkuruisena mainoksen alakulmaan.
On todella ihmeellistä, että vaikka lääketiede on todella kehittynyt tieteenala, jossa kaikki julkaisut ja tutkimukset tarkastetaan perin pohjin, niin lääkkeitä saa valmistaa kuka tahansa poropeukalo ja markkinoida niitä miten mielii. Hyvin tämä tulee ilmi luontaistuotteissa ja laihdutusvalmisteissa, joissa ihmisiä huijataan tekaistuilla tutkimuksilla ja julkkisten pärstäkuvilla...
Koska ihmishenkien pelastamisesta tuli miljoonaluokan bisnestä? Koska ihmisten kärsimyksestä tuli mainoskikka? Entä koska lääketieteellinen eettisyys ja ihnhimillisyys ylettyvät lääketehtaiden omistajiin?
Haastattelun lopuksi mainostettiin vielä internet-sivua, josta sai tietoa skitsofreniasta ja sen kanssa elämisestä ja sen hoidosta.
Tätä kuunnellessani olin hyvin tyytyväinen, sillä mielestäni mielenterveyden ongelmista pitäisi jakaa enemmän tietoa ja sairaille tulisi kertoa, että apua on ja sitä kannattaa hakea.
Vielä ennen kuin siirryttin seuraavaan ohjelmaan kuului matala miesääni joka sanoi jonkin englanninkielisen nimen, joka loppui sanaan "pharma". Tässä kohtaa heräsin mietteistäni ja tyytyväisyyden tilalle nousi viha. Että lääkevalmistajat kehtaavatkin mainostaa itseään tekaistuilla haastatteluilla ja olevinaan asiantuntija-ohjelmilla! Eikö mikään ole enää pyhää?
Tällaisia mukamas-tieteellisiä julkaisuja voi löytää myös sanomalehdistä, tosin niissä lääketehtaan logo on printattu pikkuruisena mainoksen alakulmaan.
On todella ihmeellistä, että vaikka lääketiede on todella kehittynyt tieteenala, jossa kaikki julkaisut ja tutkimukset tarkastetaan perin pohjin, niin lääkkeitä saa valmistaa kuka tahansa poropeukalo ja markkinoida niitä miten mielii. Hyvin tämä tulee ilmi luontaistuotteissa ja laihdutusvalmisteissa, joissa ihmisiä huijataan tekaistuilla tutkimuksilla ja julkkisten pärstäkuvilla...
Koska ihmishenkien pelastamisesta tuli miljoonaluokan bisnestä? Koska ihmisten kärsimyksestä tuli mainoskikka? Entä koska lääketieteellinen eettisyys ja ihnhimillisyys ylettyvät lääketehtaiden omistajiin?
tiistaina, marraskuuta 24
Pessimistin muistio
Nyt olen harvinaisen hyvällä tuulella, joten rupesin nauramaan kaikille pessimisteille ja kirjoitinkin "Pessimistin muistion". Lukekaa ja sanokaa kuulostaako tutulta:
Memo to myself:
Life is tough, remember that.
People are sneaky - that's a fact.
Carpe diem=bullshit.
Greed is all around us, so you might as well be friends with it.
Those who say that they are happy probably believe it, so it is your job to bring them back on earth.
When you feel your life sucks go visit those who are even more miserable.
Stop planning things because they never turn out the way you want them to.
Memo to myself:
Life is tough, remember that.
People are sneaky - that's a fact.
Carpe diem=bullshit.
Greed is all around us, so you might as well be friends with it.
Those who say that they are happy probably believe it, so it is your job to bring them back on earth.
When you feel your life sucks go visit those who are even more miserable.
Stop planning things because they never turn out the way you want them to.
tiistaina, marraskuuta 17
Pää seinästä läpi
En yleensä kirjoittele yleisestä ärsytyksestä, mutta nyt on kyllä ihan pakko. En tiedä mistä se johtuu, mutta nyt on sellainen tunne, että tekisi mieli vaan hakata päätään seinään ja huutaa. Tälle tilalle ei varmaankaan löydy vain yhtä syytä, vaan se on lopputulos kaikista pienistä asioista mitkä ei vaan voi onnistua tai toimia. Eikä asiaa yhtään auta tieto tulevasta koeviikosta...
Yleensä onnistun torjumaan tällaiset harvinisen voimakkaat raivokohtaukset... mutta nyt ei vaan kiinnosta eikä jaksa.
Mielenkiintosta että lähestulkoon kaikki vihan syyt löytyy opiskelusta, tai ainakin ne liittyvät siihen tavalla tai toisella. Ja joku vielä ihmettelee että nuorilla menee huonosti, no ei kai se mikään ihme ole kun koko ajan odotetaan huipputasoa ja patistetaan tekemään enemmän, paremmin, nopeammin ja ihmeellisemmin.
Tähän ongelmaan tarjotaan aina ratkaisuksi nuorten mielenterveystyön varojen korottamista. Ei siitä kuulkaa ihmiset ole mitään hyötyä! Tärkeintä olisi muuttaa tätä suorituksia palvovaa yhteiskuntaa, joka aiheuttaa ihmisille jo nuoruusiässä valtavat paineet.
Pistetäänpä muutama 50v kansanedustaja koulun penkille pariksi kuukaudeksi ja kysytään, millanen mielipide niillä on sen jälkeen.
Yleensä onnistun torjumaan tällaiset harvinisen voimakkaat raivokohtaukset... mutta nyt ei vaan kiinnosta eikä jaksa.
Mielenkiintosta että lähestulkoon kaikki vihan syyt löytyy opiskelusta, tai ainakin ne liittyvät siihen tavalla tai toisella. Ja joku vielä ihmettelee että nuorilla menee huonosti, no ei kai se mikään ihme ole kun koko ajan odotetaan huipputasoa ja patistetaan tekemään enemmän, paremmin, nopeammin ja ihmeellisemmin.
Tähän ongelmaan tarjotaan aina ratkaisuksi nuorten mielenterveystyön varojen korottamista. Ei siitä kuulkaa ihmiset ole mitään hyötyä! Tärkeintä olisi muuttaa tätä suorituksia palvovaa yhteiskuntaa, joka aiheuttaa ihmisille jo nuoruusiässä valtavat paineet.
Pistetäänpä muutama 50v kansanedustaja koulun penkille pariksi kuukaudeksi ja kysytään, millanen mielipide niillä on sen jälkeen.
lauantaina, marraskuuta 14
Paranormal Activity
Nyt on pakko kirjottaa kun kokemus on vielä tuoreena mielessä. Tulin kotiin... noin kaksi minuuttia sitten nähtyäni "uutuusleffan" (elokuva on valmistunut vuonna 2007) "Paranormal Activity". Mahtava kokemus, ei voi muuta sanoa.
Elokuva ei ollut todellakaan mikään tyypillinen kauhuelokuva. Se oli kuvattu vähän "Cloverfield" -tyyliin, eli päähenkilöiden omalla kameralla. Tämä toi kokemukseen aivan uuden ulottuvuuden, kun tapahtumat näki tavallaan kolmannen henkilön silmin. Elokuva kertoi nuoresta parista, joka asui omakotitalossa. Mies oli hankkinut kameran, jolla he voisivat kuvata kaikkea outoa, mitä talossa tapahtui öiseen aikaan. Naisen vastustelusta huolimatta mies jatkaa "tutkimuksiaan" ja tahallaan yrittää ärsyttää talon kolmatta asukasta...
Muuta en sano... Paitsi sen, että ehkä TV-mainosten "Älä katso tätä elokuvaa yksin!"- varoituksissa on jotain perää. Salista nimittäin lähti muutama ihminen kesken elokuvan... syytä en tiedä, mutta voin arvata.
Jos olette heikkohermoisia, niin älkää katsoko... Toisaalta, jos te, kuten minä, pidätte siitä kihelmöivästä tunteesta, joka tulee silloin kun odottaa jotain pahaa tapahtuvan, ja niitä kylmistä väreistä ja hätkähdyksistä mitkä jokin odottamaton aiheuttaa, niin suosittelen ehdottomasti!
Elokuva ei ollut todellakaan mikään tyypillinen kauhuelokuva. Se oli kuvattu vähän "Cloverfield" -tyyliin, eli päähenkilöiden omalla kameralla. Tämä toi kokemukseen aivan uuden ulottuvuuden, kun tapahtumat näki tavallaan kolmannen henkilön silmin. Elokuva kertoi nuoresta parista, joka asui omakotitalossa. Mies oli hankkinut kameran, jolla he voisivat kuvata kaikkea outoa, mitä talossa tapahtui öiseen aikaan. Naisen vastustelusta huolimatta mies jatkaa "tutkimuksiaan" ja tahallaan yrittää ärsyttää talon kolmatta asukasta...
Muuta en sano... Paitsi sen, että ehkä TV-mainosten "Älä katso tätä elokuvaa yksin!"- varoituksissa on jotain perää. Salista nimittäin lähti muutama ihminen kesken elokuvan... syytä en tiedä, mutta voin arvata.
Jos olette heikkohermoisia, niin älkää katsoko... Toisaalta, jos te, kuten minä, pidätte siitä kihelmöivästä tunteesta, joka tulee silloin kun odottaa jotain pahaa tapahtuvan, ja niitä kylmistä väreistä ja hätkähdyksistä mitkä jokin odottamaton aiheuttaa, niin suosittelen ehdottomasti!
Kuva: www.beyondrace.com
perjantaina, lokakuuta 30
Persoonallisuushäiriö
Näin hetki sitten jotain todella häiritsevää. Surffaillessani TV-kanavia näin pätkän Dr. Philiä. En pidä ollenkaan ko. ohjelmasta, sillä se on mielestäni pelkkää teeskentelyä. Mutta aihe, jota ohjelmassa käsiteltiin oli se mistä järkytyin. Ohjelmassa oli aiheena Münchhausenin oireyhtymänä tunnettu psyykkinen sairaus.
Münchhausenin oireytymää sairastava teeskentelee fyysisiä oireita saadakseen sairaalahoitoa. Sairaalan henkilökunnalta ja omaisilta saama huomio tuottaa henkilölle suunnatonta mielihyvää. Tautiin voi liittyä oireiden valehtelua, terveyshistorian paisuttelua tai fyysisten vammojen itseaiheuttamista.
Mutta tämäkään ei vielä ollut se, mikä minua järkytti, vaan se, että välillistä münchhausenin oireyhtymää sairastava aiheuttaa vammoja jollekin läheiselleen saadakseen itselleen tukea. Esimerkkinä äiti, joka pahoinpitelee lastaan saadakseen olla "kärsivän vanhemman" roolissa, jossa hän saa osakseen paljon huomiota ja tukea. Välillisessä oireyhtymässä tärkeää on, että pahoinpitelijällä on vahva huoltajasuhde pahoinpideltyyn esim. vanhempi-lapsi tai omistaja-lemmikki.
Ironista on, että vaikka Münchhausenin oireytymästä kärsivä yrittää päästä sairaalahoitoon, ei hän silti suostu hoidattamaan itse oireyhtymää. Kuten monissa persoonallisuushäiriöissä potilas ei näe itsessään mitään vikaa, eikä siis tarvitse hoitoa.
Olen lukenut ja kuullut kaikista kauheuksista mihin sairas mieli pystyy, mutta tämä menee kyllä kaikkein pisimmälle...
Münchhausenin oireytymää sairastava teeskentelee fyysisiä oireita saadakseen sairaalahoitoa. Sairaalan henkilökunnalta ja omaisilta saama huomio tuottaa henkilölle suunnatonta mielihyvää. Tautiin voi liittyä oireiden valehtelua, terveyshistorian paisuttelua tai fyysisten vammojen itseaiheuttamista.
Mutta tämäkään ei vielä ollut se, mikä minua järkytti, vaan se, että välillistä münchhausenin oireyhtymää sairastava aiheuttaa vammoja jollekin läheiselleen saadakseen itselleen tukea. Esimerkkinä äiti, joka pahoinpitelee lastaan saadakseen olla "kärsivän vanhemman" roolissa, jossa hän saa osakseen paljon huomiota ja tukea. Välillisessä oireyhtymässä tärkeää on, että pahoinpitelijällä on vahva huoltajasuhde pahoinpideltyyn esim. vanhempi-lapsi tai omistaja-lemmikki.
Ironista on, että vaikka Münchhausenin oireytymästä kärsivä yrittää päästä sairaalahoitoon, ei hän silti suostu hoidattamaan itse oireyhtymää. Kuten monissa persoonallisuushäiriöissä potilas ei näe itsessään mitään vikaa, eikä siis tarvitse hoitoa.
Olen lukenut ja kuullut kaikista kauheuksista mihin sairas mieli pystyy, mutta tämä menee kyllä kaikkein pisimmälle...
maanantaina, lokakuuta 26
Kaamos
Olette varmaan huomanneet että syksy on tullut ja talvi odottaa jo oven takana. Kesän lämpö ja valo ovat muuttuneet talven pimeydeksi ja kylmyydeksi. Olen itse niitä ihmisiä, jotka elävät kaikkien vuodenaikojen mukana, eli talvi tuleekin oikeastaan jo tarpeeseen. Pimeä vuoenaika ei mielestäni ole ollenkaan pahitteeksi. Kunhan vain lunta tulisi edes kohtuullisesti, jotta talvesta saisi nauttia kunnolla...
Kaikkia tällainen pimeys ja kylmyys ei tosin ilahduta. "Kesäihmiset" eivät voi sietää syksyä ja koleutta. En tuomitse heitä mitenkään, mielipideasioista ei nimittäin voi kiistellä. Eniten säälin silti niitä, jotka ovat niin uppiniskaisia sään suhteen, että eivät valitukseltaan pysty näkemään tätä luonnon kiertokulun täydellisyyttä.
Mutta ehkä pimeydestä kärsivät eniten ne, joiden sisäinen kello toimii auringon avulla. Nisäkkäinä ihmisillä on luontainen taipumus väsyä pimeässä ja virkistyä kirkkaassa valossa. Vaikka moderni teknologia (eli siis hehkulamput) mahdollistavatkin tämän rajan venyttämisen, on silti ihmisiä, jotka ottavat vuodenaikojen vaihtelun raskaasti. Ns. kaamosmasennus syntyy, kun ainainen pimeys alkaa väsyttää.
Hoitona tähän ongelmaan suositellaan puolen tunnin kirkkaassa valossa olemista. Tätä varten myydään muuten erityisiä kirkasvalolamppuja.
Koska itse en siis moista ole koskaan tavinnut niin tahtoisin tietää käyttääkö joku teistä tällaista? Olisi mielenkiintoista kuulla toimiiko tämä ja minkälaisia kokemuksia teillä on.
Kaikkia tällainen pimeys ja kylmyys ei tosin ilahduta. "Kesäihmiset" eivät voi sietää syksyä ja koleutta. En tuomitse heitä mitenkään, mielipideasioista ei nimittäin voi kiistellä. Eniten säälin silti niitä, jotka ovat niin uppiniskaisia sään suhteen, että eivät valitukseltaan pysty näkemään tätä luonnon kiertokulun täydellisyyttä.
Mutta ehkä pimeydestä kärsivät eniten ne, joiden sisäinen kello toimii auringon avulla. Nisäkkäinä ihmisillä on luontainen taipumus väsyä pimeässä ja virkistyä kirkkaassa valossa. Vaikka moderni teknologia (eli siis hehkulamput) mahdollistavatkin tämän rajan venyttämisen, on silti ihmisiä, jotka ottavat vuodenaikojen vaihtelun raskaasti. Ns. kaamosmasennus syntyy, kun ainainen pimeys alkaa väsyttää.
Hoitona tähän ongelmaan suositellaan puolen tunnin kirkkaassa valossa olemista. Tätä varten myydään muuten erityisiä kirkasvalolamppuja.
Koska itse en siis moista ole koskaan tavinnut niin tahtoisin tietää käyttääkö joku teistä tällaista? Olisi mielenkiintoista kuulla toimiiko tämä ja minkälaisia kokemuksia teillä on.
sunnuntaina, syyskuuta 6
DIY
Oletko koskaan halunnut oppia valmistamaan täydellistä kolmen munan munakasta? Entä oletko aina toivonut osaavasi virkata lapaset? Oletko miettinyt, miten lukon saa tiirikoitua auki?
Älä mieti enää.
En tiedä, miksei kukaan ole kertonut tätä minulle aiemmin, sillä kun surffaillessani törmäsin Howcast nettisivustoon olin onneni kukkuloilla. Howcast:ssa on videoita, joiden avulla voit oppia lähes mitä vain. Aiheita riittää elämästä ja parisuhteesta ruoanlaittoon ja auton korjaukseen. Videot ovat parin minuutin pituisia ja esittelevät kaikki tarvittavat materiaalit, työvaiheet ja hyödylliset vinkit. Suurin osa videoista on tehty aivan tavallisista aiheista, mutta ne helpottavat elämää kummasti.
En mainosta enempää. Käykää itse katsomassa ja kertokaa mitä mieltä olette. Lupaan että jokaiselle löytyy vastaus johonkin probleemaan.
Älä mieti enää.
En tiedä, miksei kukaan ole kertonut tätä minulle aiemmin, sillä kun surffaillessani törmäsin Howcast nettisivustoon olin onneni kukkuloilla. Howcast:ssa on videoita, joiden avulla voit oppia lähes mitä vain. Aiheita riittää elämästä ja parisuhteesta ruoanlaittoon ja auton korjaukseen. Videot ovat parin minuutin pituisia ja esittelevät kaikki tarvittavat materiaalit, työvaiheet ja hyödylliset vinkit. Suurin osa videoista on tehty aivan tavallisista aiheista, mutta ne helpottavat elämää kummasti.
En mainosta enempää. Käykää itse katsomassa ja kertokaa mitä mieltä olette. Lupaan että jokaiselle löytyy vastaus johonkin probleemaan.
torstaina, elokuuta 27
No more this BB please!
Olen todella pettynyt. Olen todella pettynyt suomalaisiin. Monta vuotta elin siinä uskossa, että vaikka suomalaisilla on vikansa, he ovat silti pohjimmiltaan järkevää kansaa. Kuinka väärässä voikaan ihminen olla. Olin hieman pettynyt kun ihmiset lankesivat kiroukseen nimeltä "Idols". Mutta en menettänyt toivoani. Ajattelin että se olisi vain vaihe, ruma ryppy kansamme historiassa... Ja sitten tuli... "Big Brother".
Miten ihmiset voivat olla niin säälittäviä, että tuijottavat silmät pyöreinä kun muut ihmiset höpöttävät ja sekoilevat keskenään? Mitä iloa ihmiset saavat siitä, että saavat katsella 24/7 kun joku käy vessassa tai syö leipää? Pahimpia ovat ne, jotka itse haluavat mukaan ohjelmaan, johon ihmiset valitaan vain sen perusteella, kuinka paljon konflikteja nämä pystyvät aiheuttamaan keskenään. Vain huomionkipeät ihmiset joilla on vakavia puutteita minäkuvassaan änkeävät tällaisiin ohjelmiin.
Mietitäänpä hetki mitä "Big Brother" oikeastaan on. Se on alue, jolla tietyt ihmiset asuvat, jossa he saavat tietyn määrän rahaa riippumatta siitä kuinka paljon töitä hetekevät. He saavat kuluttaa vain tiettyjä tuotteita ja heitä valvotaan jatkuvasti. Joku muu kertoo heille mitä tehdä ja koska se pitää tehdä. He saavat tehdä mitä tahtovat, paitsi rikkoa sääntöjä, kritisoida auktoriteetteja ja vuorovaikuttaa muun maailman kanssa.
Kuulostaako tutulta? Eivätkö nämä ole kommunismin ihanteita ja kommunistisen valtion peruskäsitteitä?
Pelottavaa? Kyllä.
Miten ihmiset voivat olla niin säälittäviä, että tuijottavat silmät pyöreinä kun muut ihmiset höpöttävät ja sekoilevat keskenään? Mitä iloa ihmiset saavat siitä, että saavat katsella 24/7 kun joku käy vessassa tai syö leipää? Pahimpia ovat ne, jotka itse haluavat mukaan ohjelmaan, johon ihmiset valitaan vain sen perusteella, kuinka paljon konflikteja nämä pystyvät aiheuttamaan keskenään. Vain huomionkipeät ihmiset joilla on vakavia puutteita minäkuvassaan änkeävät tällaisiin ohjelmiin.
Mietitäänpä hetki mitä "Big Brother" oikeastaan on. Se on alue, jolla tietyt ihmiset asuvat, jossa he saavat tietyn määrän rahaa riippumatta siitä kuinka paljon töitä hetekevät. He saavat kuluttaa vain tiettyjä tuotteita ja heitä valvotaan jatkuvasti. Joku muu kertoo heille mitä tehdä ja koska se pitää tehdä. He saavat tehdä mitä tahtovat, paitsi rikkoa sääntöjä, kritisoida auktoriteetteja ja vuorovaikuttaa muun maailman kanssa.
Kuulostaako tutulta? Eivätkö nämä ole kommunismin ihanteita ja kommunistisen valtion peruskäsitteitä?
Pelottavaa? Kyllä.
keskiviikkona, elokuuta 12
Ja niin se taas jatkuu...
Koulu alkoi... taas. Se on kyllä jotain mitä ei voi välttää. Koko kesä meni aivan liian nopeasti ja nyt jo raadetaan täysillä... Vaikka modernissa tietoyhteiskunnassa oppiminen, opiskelu ja jatkokoulutus ovat ihmisen menestyksen perusta sitä kysyy silti itseltään "Onko kaikki tämä kulutettu aika sen arvoista? Onko oikein kuluttaa lähes 20 vuotta elämästään asioiden opiskeluun, kun kaikki ne asiat voisi mennä kokemaan ulos ja elää elämää tehden yksinkertaista työtä ja nauttien elämän helppoudesta?"
Toki se kuulostaa houkuttelevalta, mutta tällaiset ajatukset ovat petollisia. Koko nykyaikainen sivilisaatio perustuu nimen omaan siihen, että tieto siirretään aina seuraavalle sukupolvelle. Näin jokaisen ihmisen ei tarvitse aina kantapään kautta oppia kaikkea sitä, mitä tämän esivanhemmat ovat oppineet jo vuosikymmeniä sitten.
Ajatelkaapa, jos ihmisen fysiologia mahdollistaisikin oppimistavan jota esim. Lamarck esitti evoluution syynä. Tässä teoriassa vanhempien saamat taidot ja ominaisuudet periytyvät suoraan jälkeläisille. Tämä tarkoittaisi yksinkertaistettuna sitä, että jos äitisi puhuu sujuvasti englantia ja isälläsi on arpi otsassaan, niin sinusta tulisi arpiotsainen ja englantia osaava.
Tällaisella kehityksellä tiede olisi varmasti edennyt jo käsittämättömän pitkälle kun kaikkea vanhaa ei tarvitsisi opetella vaan henkilö voi heti keskittyä uuteen.
Mutta koska tällainen ei ole mahdollista niin me käymme ihan kiltisti sitä koulua että päästään joskus keskittyyn uusien asioiden löytämiseen.
Toki se kuulostaa houkuttelevalta, mutta tällaiset ajatukset ovat petollisia. Koko nykyaikainen sivilisaatio perustuu nimen omaan siihen, että tieto siirretään aina seuraavalle sukupolvelle. Näin jokaisen ihmisen ei tarvitse aina kantapään kautta oppia kaikkea sitä, mitä tämän esivanhemmat ovat oppineet jo vuosikymmeniä sitten.
Ajatelkaapa, jos ihmisen fysiologia mahdollistaisikin oppimistavan jota esim. Lamarck esitti evoluution syynä. Tässä teoriassa vanhempien saamat taidot ja ominaisuudet periytyvät suoraan jälkeläisille. Tämä tarkoittaisi yksinkertaistettuna sitä, että jos äitisi puhuu sujuvasti englantia ja isälläsi on arpi otsassaan, niin sinusta tulisi arpiotsainen ja englantia osaava.
Tällaisella kehityksellä tiede olisi varmasti edennyt jo käsittämättömän pitkälle kun kaikkea vanhaa ei tarvitsisi opetella vaan henkilö voi heti keskittyä uuteen.
Mutta koska tällainen ei ole mahdollista niin me käymme ihan kiltisti sitä koulua että päästään joskus keskittyyn uusien asioiden löytämiseen.
perjantaina, heinäkuuta 31
Aikatyhjiö
Kyllä vain, ei epäilystäkään, elän jonkinlaisessa aikatyhjiössä. Aikani nimittäin katoaa koko ajan johonkin eikä sitä riitä mihinkään. Koko kesä on taas mennyt niin nopeasti että se rikkoo varmasti fysiikan lakeja...
Mutta on minulla sen verran aikaa ollut, että olen ehtinyt tehdä muutamia TODELLA pitkiä pyörälenkkejä kavereitteni kanssa. Aikaa riitti myös nopeaan Tukholma-pyrähdykseen viime viikonloppuna. Tukholmasta ei valitettavasti ole kuvia koska... no... Tukholma on tylsä paikka missä kaikki ovat käyneet miljoonaan kertaan joten...
Ensi vuoden koulukirjat on onneksi jo hankittu (270€ haihtui siihen...) Ja kehtaavat vielä väittää että opiskelu on ilmaista Suomessa, HAH, kaikkea sitä kuulee...
Ja koska mitään varsinaista kirjoittamisen aihetta ei ole niin mainittakoon että "vietin" syntymäpäivääni tuossa viime perjantaina ja kiitokset kaikille niille joilta sain onnentoivotuksia ja upeita lahjoja!
Mutta on minulla sen verran aikaa ollut, että olen ehtinyt tehdä muutamia TODELLA pitkiä pyörälenkkejä kavereitteni kanssa. Aikaa riitti myös nopeaan Tukholma-pyrähdykseen viime viikonloppuna. Tukholmasta ei valitettavasti ole kuvia koska... no... Tukholma on tylsä paikka missä kaikki ovat käyneet miljoonaan kertaan joten...
Ensi vuoden koulukirjat on onneksi jo hankittu (270€ haihtui siihen...) Ja kehtaavat vielä väittää että opiskelu on ilmaista Suomessa, HAH, kaikkea sitä kuulee...
Ja koska mitään varsinaista kirjoittamisen aihetta ei ole niin mainittakoon että "vietin" syntymäpäivääni tuossa viime perjantaina ja kiitokset kaikille niille joilta sain onnentoivotuksia ja upeita lahjoja!
sunnuntaina, heinäkuuta 12
There's a book for everything
Tästä on nyt pakko kertoa. Tää on tosi juttu vaikka vähän oudolta saattaakin kuulostaa.
Meidän perhe on liittynyt Suureen Suomalaiseen kirjakerhoon ja ollaan oltu jäseninä jo lähes kymmenen vuotta. Kirjakerho julkaisee jäsenlehteä n. kerran kuussa ja siinä sitten kerrotaan kuukauden kirjasta ja tarjouksista ja niin edespäin...
Itse selaan tuon lehden nopeasti läpi silloin kun se tulee, josko jotain mielenkiintoista olisi tarjolla.
No, uusimmassa lehdessä oli jotain aika erikoista. Siellä oli nimittäin myynnissä kirja nimeltä
"Tee itse seksilelusi".
Lainaan kirjan esittelytekstiä:
...mitäpä tuohon lisäämään....
Meidän perhe on liittynyt Suureen Suomalaiseen kirjakerhoon ja ollaan oltu jäseninä jo lähes kymmenen vuotta. Kirjakerho julkaisee jäsenlehteä n. kerran kuussa ja siinä sitten kerrotaan kuukauden kirjasta ja tarjouksista ja niin edespäin...
Itse selaan tuon lehden nopeasti läpi silloin kun se tulee, josko jotain mielenkiintoista olisi tarjolla.
No, uusimmassa lehdessä oli jotain aika erikoista. Siellä oli nimittäin myynnissä kirja nimeltä
"Tee itse seksilelusi".
Lainaan kirjan esittelytekstiä:
Kirjassa esitellään täysin tosissaan mutta pilke silmäkulmassa 50 nopeatekoista, yksinkertaista ja edullista seksilelua. Enää ei tarvitse livahtaa salakähmäisesti pornokauppaan tai penkoa tuntikausia internetin seksitunkioita: kaikki mitä tarvitset on käden ulottuvilla!Kirjoittaja: Matt Pagett, jäsenhinta 19,90€
Opas neuvoo kiihdyttävien ja viihdyttävien lelujen - kuten Hedelmälihavaon, Panopuupökkelön ja Yhteiselimen - valmistamisen askel askeleelta, ja jokaisen lelun kohdalla kerrotaan arvioitu valmistusaika, työn vaikeusaste sekä tarvittavat materiaalit. Lisäksi teos sisältää vinkkejä, linkkejä ja vieläkin edullisempia vaihtoehtoja, jotka tasoittavat tekevän tietä.
Olipa sitten rakkauden ja käsityön ammattilainen tai amatööri, tästä teoksesta löytyy jotakin kaikille. Tervetuloa itse tehtyjen seksilelujen maailmaan!
...mitäpä tuohon lisäämään....
maanantaina, heinäkuuta 6
Noctur kävi kääntymässä Saksassa
En ole nyt pariin viikkoon kirjoitellut, sillä olin kaksi viikkoa kiertelemässä Saksaa rinkka selässä. Piti tästä jo etukäteen mainita mutta... se vähän jäi.
Kiersin kaupungista toiseen matkaseuranani vain siskoni (ja silti olen vielä hengissä... ihmeellistä).
Kuvia laitan jahka saan niitä koneelle asti... Siihen asti saatte tyytyä matkapäiväkirjaani, joka varmaan ilmentää parhaiten kokemuksia ja tuntemuksia. Valitan, jos teksti tuntuu välillä vähän tönköltä ja väkinäiseltä, sillä kirjoitin iltaisin jolloin olin todella väsynyt.
I päivä 22. kesäkuuta klo 21:02
Kuudelta herääminen aamulla ei ollut niin vikeaa kuin olin kuvitellut. Edes syödessäni aamupalaa ja tehdessäni viimeisiä pakkauksia en vielä tajunnut että kohta olisimme Saksassa.
Tampereella lähtöselvitykset ja turvatarkastus menivät ongelmitta. Kun joutuu istmaan paikollaan ja odottamaan lentokoneen tuloa sitä toivoo, että olisi laki, joka kieltäisi pienten lasten metelöinnin...
Lentokoneen saapuessa kävelimme sen luokse ja nousimme kyytiin. RyanAirin kone oli aivan täynnä, ei yhtäkään tyhjää paikkaa. Saksalainen maisema ei juuri eronnut suomalaisesta. Ainoat suuret erot, jotka näkyivät valtavien pilvivuorten lomasta, olivat järvien puute ja valkoiset tuulivoimalat, jotka pyörivät hiljalleen omassa tahdissaan, omassa maailmassaan. Parin tunnin lennon jälkeen saavuimme Saksaan.
Olemme tänään kiertäneet Bremeniä siskoni ystävän opastuksella. Hän esitteli meille mm. tärkeimmät rakennukset sekä vanhankaupungin. Bremen on tunnettu ehkä parhaiten Grimmin sadusta "Bremenin soittoniekat". Tuntuu, että koko kaupunki yrittää rahastaa ihmisiä tällä...
Eräällä aukiolla on kaivo, johon rahaa tiputtamalla kuulee sadun eläinten ääntelyjä...
Bremenissä on tapana, että kerran vuodessa 30-vuotiaat naimattomat miehet ja naiset joutuvat kärsimään: Miesten täytyy pukeutua naisiksi ja
lakaista kirkon portailta kaljapullon korkkeja, joita ihmiset niille heittelevät ja nauravat. Naisten taas täytyy kirkon ovennuppeja.
Tätä heidän täytyy tehdä, kunnes joku vastakkaisen sukupuolen edustaja antaa heille suukon poskelle. Sitten he ovat vapaita.
Kieltä lukuunottamatta ihmiset eivät juuri eroa suomalaisista. Leipomoita on kaikkialla...
Kävimme myös Chocolateriassa ja kaupassa, joka myy joulukoristeita ympäri vuoden. Se paikka oli pelottava... Kadut ovat eloisia ja rakennukset ovat vanhoja ja kauniita.
"Matresses and bugs were involved..."
Saksassa saa päin punaisia kävelystä 20€ sakot...
II päivä 23. kesäkuuta klo 21:51
Aamulla pakkasimme tavaramme ja lähdimme rautatieasemalle. Aurinko paistoi ja oli lämmintä.
Juna
matka Kölniin kesti noin 3 tuntia ja se meni ongelmitta. Matkalla oli hyvin aikaa ihailla saksalaista maaseutumaisemaa, peltoja ja kauniita omakotitaloja. Huomaa, että Saksassa uusiutuvien energiamuotojen käyttö on paljon yleisempää kuin Suomessa. Maaseutu oli täynnä tuulivoimaloita. Niitä oli siellä täällä valtavina ryppäinä ja monilla omakotitalojen katoilla oli aurinkopaneeleita.
Ensimmäinen asia, jonka Kölnissä näimme, oli valtava Dom, eli Kölnin tuomiokirkko. Kiipesimme kirkon torniin (satoja askelmia) ja kävimme aarrekammiossa. Kiersimme myös kaupunkia ja minä join elämäni ensimmäisen Starbucks-"kahvin" (frappucinon, joka oli oikeastaan mansikkapirtelö)
Niin paljon nähtävää, niin vähän aikaa...
III päivä 24. kesäkuuta klo 21:05
Saksalaiset on kyllä jotain ihmeen neroja. Katuroskiksissa on lajittelu paperi-, lasi-, pakkaus- ja sekajätteeseen. Liukuportaiden suuntaa saa muutettua ja vaikka mitä muuta.
Aamulla oltiin jo menossa "cable car"-ajelulle, mutta paikka aukesi vasta klo 10:00 joten menimme tunniksi eläintarhaan.
Koulut loppuvat Saksassa tällä vikolla, joten kaikki paikat ovat täynnä koululaisia. Myös senioriryhmiä tuntuu olevan paljon liikkeellä...
Zoon jälkeen mentiin sinne ajelulle Rheinin yli. Kivat maisemat. Köln ei ole mikään foobikkojen lomakohde. Ajelu oli melko korkealla ja Domissa porttaat olivat ahtaat kierreportaat.
Seuraavana oli vuorossa risteily pitkin Rhein-jokea. Risteilyllä pysähdyimme suklaamu
seoon, jossa toimi myös suklaatehdas. Jollet ole koskaan nähnyt millainen suklaatehdas on, niin kokeile seuraavaa: Kuvittele millainen suklaatehdas mielessäsi on, se on juuri sellainen.
Tänään vierailimme myös Brühlessä sijaitsevassa Augustusburgin linnassa ja sen upeassa puutarhassa.
Ostettiin tulijaisia ja syötiin Hard Rock Café:ssa.
IV päivä 25. kesäkuuta klo 20:55
Kuumuus ja koululaisryhmien määrä kasvavat päivä päivältä...
Päivä alkoi tunnin ratikka-ajelulla Bonniin. Heti saavuttuamme huomasimme, kuinka mukava kaupunki Bonn on. Turisti-info ja nähtävyydet oli opastettu selkeäst, kaikkialla oli mukavan "relax" fiilis ja welcome-cardilla päästiin lähes kaikkialle ilmaiseksi.
Tänään tuli nähtyä Beethowenin syntymäkoti, kasvitieteellinen puutarha, Saksa-museo ja yliopisto (ulkoa). Saksa-museossa oli biisi, joka muistutti Vesa-Matti Loirin kappaletta jossa se laulaa ja räkättää. Outoa on, että Saksassa ihmiset taputtavat aina kun kierroksen vetäjä esim. museossa on selittänyt yhden kohteen...(?)
Sitten syötiin lihamössöä ja jäätelöä ja kirjauduttiin hostelliin (todella helppo löytää, plussat siitä).
Bonn on sellainen paikka, jossa voisi vaikka asua.
V päivä 26. kesäkuuta klo 14:00
Ollaan Rhein-risteilyllä menossa takaisin Bonniin. Nyt ei ole niin kuuma vaikka aurinko paistaakin. Ihaillaan upeita taloja, linnoja ja maisemia.
Kaikki kaupungit ovat tähän mennessä olleet todella vihreitä. Jopa Kölnissä, miljoonakaupungissa, oli valtavia puisto- ja metsäalueita. Syötiin juuri ja pian on vuorossa junamatka Frankfurtiin.
Lisäyksiä:
-"In the beginning there was the word,
and the word was BEER,
and it was good"
-Saksa-museossa oli ostoskärryistä tehdyt tuolit (+++++)
-chili-suklaajäätelö
klo 20:24
No nyt rupes lyyti kirjottaan! Frankfurtin hotelli on hieno! Tähän verrattuna Kölnin ja Bonnin paikat oli PASKOJA.
Saksassa kun ostaa junalipun, niin joutuu maksamaan extraa, jos haluaa paikkavarauksen. Suomessa kaikkiin IC juniin myydään vain paikkalippuja. No, meidän tuurillamme juna Frankfurtiin oli paitsi 10 min. myöhässä, myös tupaten täynnä. Ensimmäiset 30 min. matkastajouduimme seisomaan kunnes saimme paikat...
Rautatieasemalta oli onneksi helppo löytää hotllille. Respan mies oli todella hauska ja iloinen kaveri. Huone on iso ja siisti.
Huomenna alkaa armoton kiertäminen.
P.S. Junasta näimme Rheinin suistoaluetta, oli muuten UPEAT maisemat.
VI päivä 27. kesäkuuta klo 17:38
Lämpötila nousee (kai, ei olla löydetty yhtäkään mittaria) ja kirkkoja sekä suihkulähteitä on laittoman paljon.
Tänään tuli käytyä juutalaismuseossa (kaikki saksaksi, töykeät ihmiset ja huono suunnittelu) ja Goethe-talossa. Matkalla käveltiin kirpputorin läpi, jossa myytiin aivan kaikkea hajuvesistä ja turkiksista autonrenkaisiin ja huonekaluihin. Tehtiin löytöjä.
Frankfurt on uskomaton sekoitus vanhaa ja uutta: siinä, missä vanhankaupungin talot loppuvat, nousevat Euroopan suurimmat pilvenpiirtäjät. Frankfurt on Manhattanin mini-kopio.
Nousimme Frankfurtin korkeimman rakennuksen eli Main Towerin huipulle. Upeat näkymät oli.
Seikkailimme pitkin kaupunkia ja teimme tunnin kiertoajelun Apfelwein Expreß:illä. Se oli vanhan ajan tyylinen ratikka, jossa 6€ matkalipun hintaan kuului pullo Frankfurtin tunnetuinta juomaa eli omenaviiniä ja pussi suolarinkeleitä.
Nyt ollaan hotellilla lepäämässä hiuka ja lähdetään sitten syömään ja ottamaan iltakuvia kaupungista.
P.S. Tämä kirkkojen määrä on oikeesti ihan naurettava. Nytkin kuuluu ainakin kolmen kirkonkellon yhtäaikainen kumina.
VII päivä 28. kesäkuuta klo 17:57
Eilinen ruokailu oli kolmas kerta kun kokeilin saksalaisen keittiön tarjontaa... voin kertoa, ei toimi. Kaikki saksalaiset ruokalajit ovat olleet todella omituisia sekä makunsa, ulkonäkönsä että rakenteensa puolesta.
Tästä eteenpäin syön vain "turvallisia" ruokia, joista tietää tasan mitä aa.
Tuntuu ihan siltä, että lomailisi Välimerellä. Aurinko paahtaa ja on kuuma, ihmiset puhuvat outoa kieltä ja pukeutuvat kevyesti. Kaikki syövät ulkona ja kadut ovat täynnä katutaiteilijoita.
Sunnuntai alkoi aamiaisella hotellilla (aamupalatarjonta tässä hotellissa on todella luxusta). Nopean karikatyyrimuseo-käynnin jälkeen lähdimme Exploraan. Explora oli museontapainen paikka, jossa oli pelkästään optisia harhoja, 3D-kuvia ja hologrammeja. Taatusti yksi mielenkiintoisimmista paikoista jossa ollaan Saksassa käyty. Tiskin takana oli vanha, hauska, mies joka puhui hyvin englantia ja oli innoissaan siitä, että olimme Suomesta. Paikassa käy kuulemma paljo suomalaisia.
Ja kun olimme lähdössä törmäsimme ryhmään suomalaisia... Lennettiin reilut 2000km ja kuljettiin junalla koko maan poikki ja edelleen löytyy toisia suomalaisia...
Tänään on myös tutustuttu paikalliseen leipomokulttuuriin (paljon kaikkea halvalla), eli syöty paljon leivonnaisia.
Lisäksi käytiin filmimuseossa, jossa esiteltiin elokuvien kuvaamisen historiaa ja jossa oli erikoisnäyttely Alien-elokuvista ja niiden tekemisestä.
Lopuksi käytiin vielä (taas) risteilyllä, tällä kertaa pitkin Main-jokea. Vilä pitäisi syödä jotain ja tarkistaa huomiset juna-aikataulut Müncheniin.
P.S. Exploran tilat oli I maailmansodan aikaisessa bunkkerissa.
München on ihan perseestä. Frankfurtiin ja Bonniin verrattuna täällä ei ole mitään. Hotelli, jossa yövymme, on nimeltään Hotel Modern. Aika ironista, sillä täällä ei ole mitään modernia. Hissi on rakennettu vuonna -69. Huone on läävä. Kaikkialla on likaista ja pöytälaatikoissa oli vielä edellisten asukkaiden roskia...
Käynti turisti-infossa ei ollut kovin miellyttävä sekään. Selvästi työhönsä kyllästynyt nainen palveli meitä todella töykeästi...
Täälläkin, kuten kaikkialla muuallakin, lähes kaikki nähtävyydet ovat restauroitavana, mikä alkaa jo ärsyttää.
Liikennevalot eivät vaihdu jalankulkijoille kuin 10 sekunniksi joka 5. minuutti...
P.S. Tänään pestiin pyykkiä ja itselleni oli ensimmäinen kerta kun se tehtiin pesulassa.
IX päivä 30.kesäkuuta klo 20:01
Eilen illalla oli kiva mennä nukkumaan kun vessa piti lorotus-ääntä ja jouduttiin hakemaan respan kaveri kattoon... Vessa on muuten edelleen rikki...
Tänään oltiin kiertoajelulla Münchenissä ja käytiin Nymphemburgin palatsin puutarhassa ja vilkaisemassa BMW-museota (lippujen hinnat oli sen verran kovat, että ei menty sisään).
Käytiin myös Dachaussa entisellä keskitysleirillä. Iso osa alkuperäisistä rakennuksista oli edelleen pystyssä ja museo antoi kattavan määrän tietoa. Hieno ja mielenkiintoinen paikka, vaikka jouduttiinkin kävelemään sinne 50 min. Onneksi pois päästiin bussilla.
Nyt kirjoitellaan vielä kortteja ja mennään jossain kohtaa nukkumaan, sillä aamulla on aikainen herätys.
X päivä 1. heinäkuuta klo 21:24
Aikaisen herätykseen ja nopean aamupalan jälkeen käytiin ostamassa eväät päivän retkeä varten. Lähdimme bussilla kohti Alppeja katsomaan kahta linnaa.
Ensimmäinen linna oli Ludvig II "metsästyshuvila", Linderhof. Paikka oli uskomattoman upea. Valkoisena loistava päärakennus sekä puutarhan istutukset ja suihkulähteet. Koko komeuden kruunasivat paikkaa ympäröivät vuoret.
Kierroksen jälkeen teimme nopean pysähdyksen eräässä alppikylässä. Paikka oli muuten mukava, vaikka saakin tulonsa selvästi turismista.
Päivän kohokohta oli kylläkin vierailu Neuschwansteinissa. Kyseinen paikka on Ludwig LL rakennuttama "satulinna" (katsokaa kuvaa niin ymmärrätte) keskellä ei mitään. Linnaan pääsy vaati 25. min rankan kävelyn jyrkkää ylämäkeä, mutta kyllä oli näkemisen arvoista. Kinnaa Ludvig ei koskaan nähnyt valmiina, sillä hän kuoli. Rakennustyöt lopetettiin heti kuninkaan kuoleman jälkeen eikä siis koskaan valmistunut.
Ensimmäiset opastetut kierrokset linnassa alkoivat kuusi viikkoa Ludwigin kuoleman jälkeen...
XI päivä 2. heinäkuuta klo 21:39
Aamulla olimme jo ihan valmiita jättämään Münchenin taaksemme (ainakin minä olin). Postikorttien lähettämisen jälkeen alkoi puuduttava kuuden tunnin junamatka Berliiniin. Juna oli yllättävän täynnä. Kuka urpo matkustaa Münchenistä Berliiniin junalla torstaipäivänä klo 11?
(Nyt sisko sammutti valot kun se haluaa kuvan kun jossain rakennuksessa on hienoja valoja...)
Btw nyt sataa. Lukuunottamatta Bonnissa kokemaamme tihkusadetta eilinen sade ja tämä ovat ensimmäiset kunnon sateet koko matkan aikana. Yhä on tukalan kuuma...
Käytiin tänään vielä katsomassa Check-Point Charlie ja siihen liittyvä museo. Paikka oli hieno ja siellä esiteltiin mm. mielikuvituksellisia tapoja, joilla ihmiset pakenivat Itä-Berliinistä länteen.
Nyt se on sitten todistettu: saksalaiset ei osaa suunnitella eikä rakentaa museoita. Kaikki museot, joissa olemme käyneet, ovat olleet sekavia, melkein labyrintteja. EIkä kaikissa oli edes englanninkielistä informaatiota vaan kaikki on saksaksi.
P.S. Tämä hotelli on ISO parannus "moderniin" hotelliin. Ei viittä tähteä, mutta hyvä silti.
XII päivä 3. heinäkuuta klo 21:46
Tänäänn tehtiin b
ussikierros Berliinin ympäristössä. Kierros ei ollut kovin kummoinen, mutta kaikki tärkeät jutut tuli nähtyä.
Käytiin myös, taas, yhdessä palatsissa, Charlottenburgissa, ja sen puutarhassa. Luettiin ohi kulkiessamme "Topography of terror" -niminen tietopaketti SS-joukoista.
Nähtiin pala Perliinin muuria ja käytiin "Story of Berlin"- näyttelyssä ja ydinsuojabunkkerissa.
Ai niin, käytiin myös KaDeWe:ssa.
XIII päivä 4. heinäkuuta klo 22:17
Tänään tehtiin nopea visiitti Potsdamiin. Käytiin katsomassa Sansouchin linnaa. Tähän mennessä olemattomin palatsi ja puutarha.
Käytiin DDR-museossa, joka esitteli ihmisten elämää Itä-Saksassa. Toisin kuin yleensä, tämä museo suorstaan kehotti koskemaan kaikkiin esineisiin ja ottamaan kuvia.
Tänään käveltiin myös taidemarkkinoiden läpi ja nähtiin Brandenburgin portti paremmin.
Olin ensimmäistä kertaa elokuvissa ulkomailla ja elokuvassa oli TAUKO eli VÄLIAIKA! Todella outoa...
SItten syötiin yksi ehkä parhaista aterioistatähän mennessä.
XIV päivä 5. heinäkuuta klo 22:26
Nyt täytyy mennä nukkumaan, sillä herätys on 3:30 että päästään lentokentälle hyvissä ajoin.
Viimeisenä päivänä Saksassa käytiin ensin kommunikaatiomuseossa (vähän pimee mutta ihan ok). Loppu aika kuluikin takaisin Bremeniin matkustamiseen ja siellä siskoni kaverin kanssa.
Kiersin kaupungista toiseen matkaseuranani vain siskoni (ja silti olen vielä hengissä... ihmeellistä).
Kuvia laitan jahka saan niitä koneelle asti... Siihen asti saatte tyytyä matkapäiväkirjaani, joka varmaan ilmentää parhaiten kokemuksia ja tuntemuksia. Valitan, jos teksti tuntuu välillä vähän tönköltä ja väkinäiseltä, sillä kirjoitin iltaisin jolloin olin todella väsynyt.
I päivä 22. kesäkuuta klo 21:02
Kuudelta herääminen aamulla ei ollut niin vikeaa kuin olin kuvitellut. Edes syödessäni aamupalaa ja tehdessäni viimeisiä pakkauksia en vielä tajunnut että kohta olisimme Saksassa.
Tampereella lähtöselvitykset ja turvatarkastus menivät ongelmitta. Kun joutuu istmaan paikollaan ja odottamaan lentokoneen tuloa sitä toivoo, että olisi laki, joka kieltäisi pienten lasten metelöinnin...
Lentokoneen saapuessa kävelimme sen luokse ja nousimme kyytiin. RyanAirin kone oli aivan täynnä, ei yhtäkään tyhjää paikkaa. Saksalainen maisema ei juuri eronnut suomalaisesta. Ainoat suuret erot, jotka näkyivät valtavien pilvivuorten lomasta, olivat järvien puute ja valkoiset tuulivoimalat, jotka pyörivät hiljalleen omassa tahdissaan, omassa maailmassaan. Parin tunnin lennon jälkeen saavuimme Saksaan.
Olemme tänään kiertäneet Bremeniä siskoni ystävän opastuksella. Hän esitteli meille mm. tärkeimmät rakennukset sekä vanhankaupungin. Bremen on tunnettu ehkä parhaiten Grimmin sadusta "Bremenin soittoniekat". Tuntuu, että koko kaupunki yrittää rahastaa ihmisiä tällä...
Eräällä aukiolla on kaivo, johon rahaa tiputtamalla kuulee sadun eläinten ääntelyjä...
Bremenissä on tapana, että kerran vuodessa 30-vuotiaat naimattomat miehet ja naiset joutuvat kärsimään: Miesten täytyy pukeutua naisiksi ja
lakaista kirkon portailta kaljapullon korkkeja, joita ihmiset niille heittelevät ja nauravat. Naisten taas täytyy kirkon ovennuppeja.Tätä heidän täytyy tehdä, kunnes joku vastakkaisen sukupuolen edustaja antaa heille suukon poskelle. Sitten he ovat vapaita.
Kieltä lukuunottamatta ihmiset eivät juuri eroa suomalaisista. Leipomoita on kaikkialla...
Kävimme myös Chocolateriassa ja kaupassa, joka myy joulukoristeita ympäri vuoden. Se paikka oli pelottava... Kadut ovat eloisia ja rakennukset ovat vanhoja ja kauniita.
"Matresses and bugs were involved..."
Saksassa saa päin punaisia kävelystä 20€ sakot...
II päivä 23. kesäkuuta klo 21:51
Aamulla pakkasimme tavaramme ja lähdimme rautatieasemalle. Aurinko paistoi ja oli lämmintä.
Juna
matka Kölniin kesti noin 3 tuntia ja se meni ongelmitta. Matkalla oli hyvin aikaa ihailla saksalaista maaseutumaisemaa, peltoja ja kauniita omakotitaloja. Huomaa, että Saksassa uusiutuvien energiamuotojen käyttö on paljon yleisempää kuin Suomessa. Maaseutu oli täynnä tuulivoimaloita. Niitä oli siellä täällä valtavina ryppäinä ja monilla omakotitalojen katoilla oli aurinkopaneeleita.Ensimmäinen asia, jonka Kölnissä näimme, oli valtava Dom, eli Kölnin tuomiokirkko. Kiipesimme kirkon torniin (satoja askelmia) ja kävimme aarrekammiossa. Kiersimme myös kaupunkia ja minä join elämäni ensimmäisen Starbucks-"kahvin" (frappucinon, joka oli oikeastaan mansikkapirtelö)
Niin paljon nähtävää, niin vähän aikaa...
III päivä 24. kesäkuuta klo 21:05
Saksalaiset on kyllä jotain ihmeen neroja. Katuroskiksissa on lajittelu paperi-, lasi-, pakkaus- ja sekajätteeseen. Liukuportaiden suuntaa saa muutettua ja vaikka mitä muuta.
Aamulla oltiin jo menossa "cable car"-ajelulle, mutta paikka aukesi vasta klo 10:00 joten menimme tunniksi eläintarhaan.
Koulut loppuvat Saksassa tällä vikolla, joten kaikki paikat ovat täynnä koululaisia. Myös senioriryhmiä tuntuu olevan paljon liikkeellä...
Zoon jälkeen mentiin sinne ajelulle Rheinin yli. Kivat maisemat. Köln ei ole mikään foobikkojen lomakohde. Ajelu oli melko korkealla ja Domissa porttaat olivat ahtaat kierreportaat.
Seuraavana oli vuorossa risteily pitkin Rhein-jokea. Risteilyllä pysähdyimme suklaamu
seoon, jossa toimi myös suklaatehdas. Jollet ole koskaan nähnyt millainen suklaatehdas on, niin kokeile seuraavaa: Kuvittele millainen suklaatehdas mielessäsi on, se on juuri sellainen.
Tänään vierailimme myös Brühlessä sijaitsevassa Augustusburgin linnassa ja sen upeassa puutarhassa.
Ostettiin tulijaisia ja syötiin Hard Rock Café:ssa.
IV päivä 25. kesäkuuta klo 20:55
Kuumuus ja koululaisryhmien määrä kasvavat päivä päivältä...
Päivä alkoi tunnin ratikka-ajelulla Bonniin. Heti saavuttuamme huomasimme, kuinka mukava kaupunki Bonn on. Turisti-info ja nähtävyydet oli opastettu selkeäst, kaikkialla oli mukavan "relax" fiilis ja welcome-cardilla päästiin lähes kaikkialle ilmaiseksi.
Tänään tuli nähtyä Beethowenin syntymäkoti, kasvitieteellinen puutarha, Saksa-museo ja yliopisto (ulkoa). Saksa-museossa oli biisi, joka muistutti Vesa-Matti Loirin kappaletta jossa se laulaa ja räkättää. Outoa on, että Saksassa ihmiset taputtavat aina kun kierroksen vetäjä esim. museossa on selittänyt yhden kohteen...(?)
Sitten syötiin lihamössöä ja jäätelöä ja kirjauduttiin hostelliin (todella helppo löytää, plussat siitä).
Bonn on sellainen paikka, jossa voisi vaikka asua.
V päivä 26. kesäkuuta klo 14:00
Ollaan Rhein-risteilyllä menossa takaisin Bonniin. Nyt ei ole niin kuuma vaikka aurinko paistaakin. Ihaillaan upeita taloja, linnoja ja maisemia.
Kaikki kaupungit ovat tähän mennessä olleet todella vihreitä. Jopa Kölnissä, miljoonakaupungissa, oli valtavia puisto- ja metsäalueita. Syötiin juuri ja pian on vuorossa junamatka Frankfurtiin.
Lisäyksiä:
-"In the beginning there was the word,
and the word was BEER,
and it was good"
-Saksa-museossa oli ostoskärryistä tehdyt tuolit (+++++)
-chili-suklaajäätelö
klo 20:24
No nyt rupes lyyti kirjottaan! Frankfurtin hotelli on hieno! Tähän verrattuna Kölnin ja Bonnin paikat oli PASKOJA.
Saksassa kun ostaa junalipun, niin joutuu maksamaan extraa, jos haluaa paikkavarauksen. Suomessa kaikkiin IC juniin myydään vain paikkalippuja. No, meidän tuurillamme juna Frankfurtiin oli paitsi 10 min. myöhässä, myös tupaten täynnä. Ensimmäiset 30 min. matkastajouduimme seisomaan kunnes saimme paikat...
Rautatieasemalta oli onneksi helppo löytää hotllille. Respan mies oli todella hauska ja iloinen kaveri. Huone on iso ja siisti.
Huomenna alkaa armoton kiertäminen.
P.S. Junasta näimme Rheinin suistoaluetta, oli muuten UPEAT maisemat.
VI päivä 27. kesäkuuta klo 17:38
Lämpötila nousee (kai, ei olla löydetty yhtäkään mittaria) ja kirkkoja sekä suihkulähteitä on laittoman paljon.
Tänään tuli käytyä juutalaismuseossa (kaikki saksaksi, töykeät ihmiset ja huono suunnittelu) ja Goethe-talossa. Matkalla käveltiin kirpputorin läpi, jossa myytiin aivan kaikkea hajuvesistä ja turkiksista autonrenkaisiin ja huonekaluihin. Tehtiin löytöjä.
Frankfurt on uskomaton sekoitus vanhaa ja uutta: siinä, missä vanhankaupungin talot loppuvat, nousevat Euroopan suurimmat pilvenpiirtäjät. Frankfurt on Manhattanin mini-kopio.
Nousimme Frankfurtin korkeimman rakennuksen eli Main Towerin huipulle. Upeat näkymät oli.Seikkailimme pitkin kaupunkia ja teimme tunnin kiertoajelun Apfelwein Expreß:illä. Se oli vanhan ajan tyylinen ratikka, jossa 6€ matkalipun hintaan kuului pullo Frankfurtin tunnetuinta juomaa eli omenaviiniä ja pussi suolarinkeleitä.
Nyt ollaan hotellilla lepäämässä hiuka ja lähdetään sitten syömään ja ottamaan iltakuvia kaupungista.
P.S. Tämä kirkkojen määrä on oikeesti ihan naurettava. Nytkin kuuluu ainakin kolmen kirkonkellon yhtäaikainen kumina.
VII päivä 28. kesäkuuta klo 17:57
Eilinen ruokailu oli kolmas kerta kun kokeilin saksalaisen keittiön tarjontaa... voin kertoa, ei toimi. Kaikki saksalaiset ruokalajit ovat olleet todella omituisia sekä makunsa, ulkonäkönsä että rakenteensa puolesta.
Tästä eteenpäin syön vain "turvallisia" ruokia, joista tietää tasan mitä aa.
Tuntuu ihan siltä, että lomailisi Välimerellä. Aurinko paahtaa ja on kuuma, ihmiset puhuvat outoa kieltä ja pukeutuvat kevyesti. Kaikki syövät ulkona ja kadut ovat täynnä katutaiteilijoita.
Sunnuntai alkoi aamiaisella hotellilla (aamupalatarjonta tässä hotellissa on todella luxusta). Nopean karikatyyrimuseo-käynnin jälkeen lähdimme Exploraan. Explora oli museontapainen paikka, jossa oli pelkästään optisia harhoja, 3D-kuvia ja hologrammeja. Taatusti yksi mielenkiintoisimmista paikoista jossa ollaan Saksassa käyty. Tiskin takana oli vanha, hauska, mies joka puhui hyvin englantia ja oli innoissaan siitä, että olimme Suomesta. Paikassa käy kuulemma paljo suomalaisia.
Ja kun olimme lähdössä törmäsimme ryhmään suomalaisia... Lennettiin reilut 2000km ja kuljettiin junalla koko maan poikki ja edelleen löytyy toisia suomalaisia...
Tänään on myös tutustuttu paikalliseen leipomokulttuuriin (paljon kaikkea halvalla), eli syöty paljon leivonnaisia.
Lisäksi käytiin filmimuseossa, jossa esiteltiin elokuvien kuvaamisen historiaa ja jossa oli erikoisnäyttely Alien-elokuvista ja niiden tekemisestä.
Lopuksi käytiin vielä (taas) risteilyllä, tällä kertaa pitkin Main-jokea. Vilä pitäisi syödä jotain ja tarkistaa huomiset juna-aikataulut Müncheniin.
P.S. Exploran tilat oli I maailmansodan aikaisessa bunkkerissa.
- Saksan kaupunkielämä kuolee sunnuntaisin...
- Nää tyypit numeroi istuttamansa puut...
München on ihan perseestä. Frankfurtiin ja Bonniin verrattuna täällä ei ole mitään. Hotelli, jossa yövymme, on nimeltään Hotel Modern. Aika ironista, sillä täällä ei ole mitään modernia. Hissi on rakennettu vuonna -69. Huone on läävä. Kaikkialla on likaista ja pöytälaatikoissa oli vielä edellisten asukkaiden roskia...
Käynti turisti-infossa ei ollut kovin miellyttävä sekään. Selvästi työhönsä kyllästynyt nainen palveli meitä todella töykeästi...
Täälläkin, kuten kaikkialla muuallakin, lähes kaikki nähtävyydet ovat restauroitavana, mikä alkaa jo ärsyttää.
Liikennevalot eivät vaihdu jalankulkijoille kuin 10 sekunniksi joka 5. minuutti...
P.S. Tänään pestiin pyykkiä ja itselleni oli ensimmäinen kerta kun se tehtiin pesulassa.
IX päivä 30.kesäkuuta klo 20:01
Eilen illalla oli kiva mennä nukkumaan kun vessa piti lorotus-ääntä ja jouduttiin hakemaan respan kaveri kattoon... Vessa on muuten edelleen rikki...
Tänään oltiin kiertoajelulla Münchenissä ja käytiin Nymphemburgin palatsin puutarhassa ja vilkaisemassa BMW-museota (lippujen hinnat oli sen verran kovat, että ei menty sisään).
Käytiin myös Dachaussa entisellä keskitysleirillä. Iso osa alkuperäisistä rakennuksista oli edelleen pystyssä ja museo antoi kattavan määrän tietoa. Hieno ja mielenkiintoinen paikka, vaikka jouduttiinkin kävelemään sinne 50 min. Onneksi pois päästiin bussilla.
Nyt kirjoitellaan vielä kortteja ja mennään jossain kohtaa nukkumaan, sillä aamulla on aikainen herätys.
X päivä 1. heinäkuuta klo 21:24
Aikaisen herätykseen ja nopean aamupalan jälkeen käytiin ostamassa eväät päivän retkeä varten. Lähdimme bussilla kohti Alppeja katsomaan kahta linnaa.
Ensimmäinen linna oli Ludvig II "metsästyshuvila", Linderhof. Paikka oli uskomattoman upea. Valkoisena loistava päärakennus sekä puutarhan istutukset ja suihkulähteet. Koko komeuden kruunasivat paikkaa ympäröivät vuoret.
Kierroksen jälkeen teimme nopean pysähdyksen eräässä alppikylässä. Paikka oli muuten mukava, vaikka saakin tulonsa selvästi turismista.
Päivän kohokohta oli kylläkin vierailu Neuschwansteinissa. Kyseinen paikka on Ludwig LL rakennuttama "satulinna" (katsokaa kuvaa niin ymmärrätte) keskellä ei mitään. Linnaan pääsy vaati 25. min rankan kävelyn jyrkkää ylämäkeä, mutta kyllä oli näkemisen arvoista. Kinnaa Ludvig ei koskaan nähnyt valmiina, sillä hän kuoli. Rakennustyöt lopetettiin heti kuninkaan kuoleman jälkeen eikä siis koskaan valmistunut.
Ensimmäiset opastetut kierrokset linnassa alkoivat kuusi viikkoa Ludwigin kuoleman jälkeen...
- Osa oppaista saisi käydä vähän lisää kursseja.
- Hotel Modernin hissin ovat ovat kuin jostain mustavalko-avaruusleffasta.
- Se nainen joka "tarjoilee" meille aamupalan,on ilkeen näkönen ämmä.
- Mun käsiala on niin epäselvää ettei Erkkikään sitä ymmärrä... Siksi en anna Erkkien lukea sitä.
XI päivä 2. heinäkuuta klo 21:39
Aamulla olimme jo ihan valmiita jättämään Münchenin taaksemme (ainakin minä olin). Postikorttien lähettämisen jälkeen alkoi puuduttava kuuden tunnin junamatka Berliiniin. Juna oli yllättävän täynnä. Kuka urpo matkustaa Münchenistä Berliiniin junalla torstaipäivänä klo 11?
(Nyt sisko sammutti valot kun se haluaa kuvan kun jossain rakennuksessa on hienoja valoja...)
Btw nyt sataa. Lukuunottamatta Bonnissa kokemaamme tihkusadetta eilinen sade ja tämä ovat ensimmäiset kunnon sateet koko matkan aikana. Yhä on tukalan kuuma...
Käytiin tänään vielä katsomassa Check-Point Charlie ja siihen liittyvä museo. Paikka oli hieno ja siellä esiteltiin mm. mielikuvituksellisia tapoja, joilla ihmiset pakenivat Itä-Berliinistä länteen.
Nyt se on sitten todistettu: saksalaiset ei osaa suunnitella eikä rakentaa museoita. Kaikki museot, joissa olemme käyneet, ovat olleet sekavia, melkein labyrintteja. EIkä kaikissa oli edes englanninkielistä informaatiota vaan kaikki on saksaksi.
P.S. Tämä hotelli on ISO parannus "moderniin" hotelliin. Ei viittä tähteä, mutta hyvä silti.
XII päivä 3. heinäkuuta klo 21:46
Tänäänn tehtiin b
ussikierros Berliinin ympäristössä. Kierros ei ollut kovin kummoinen, mutta kaikki tärkeät jutut tuli nähtyä.Käytiin myös, taas, yhdessä palatsissa, Charlottenburgissa, ja sen puutarhassa. Luettiin ohi kulkiessamme "Topography of terror" -niminen tietopaketti SS-joukoista.
Nähtiin pala Perliinin muuria ja käytiin "Story of Berlin"- näyttelyssä ja ydinsuojabunkkerissa.
Ai niin, käytiin myös KaDeWe:ssa.
XIII päivä 4. heinäkuuta klo 22:17
Tänään tehtiin nopea visiitti Potsdamiin. Käytiin katsomassa Sansouchin linnaa. Tähän mennessä olemattomin palatsi ja puutarha.
Käytiin DDR-museossa, joka esitteli ihmisten elämää Itä-Saksassa. Toisin kuin yleensä, tämä museo suorstaan kehotti koskemaan kaikkiin esineisiin ja ottamaan kuvia.
Tänään käveltiin myös taidemarkkinoiden läpi ja nähtiin Brandenburgin portti paremmin.
Olin ensimmäistä kertaa elokuvissa ulkomailla ja elokuvassa oli TAUKO eli VÄLIAIKA! Todella outoa...
SItten syötiin yksi ehkä parhaista aterioistatähän mennessä.
- Kaikki Berliinissä tuntuu olevan jälleenrakennettua.
XIV päivä 5. heinäkuuta klo 22:26
Nyt täytyy mennä nukkumaan, sillä herätys on 3:30 että päästään lentokentälle hyvissä ajoin.
Viimeisenä päivänä Saksassa käytiin ensin kommunikaatiomuseossa (vähän pimee mutta ihan ok). Loppu aika kuluikin takaisin Bremeniin matkustamiseen ja siellä siskoni kaverin kanssa.
maanantaina, kesäkuuta 15
Länsimaiden menoa
Luin tässä toissapäivänä taas kerran Helsingin sanomia, ja siellä oli jälleen kerran juttu sikainfluenssasta. Jutussa ei muuten mitään ihmeellistä ollut, mutta siihen oli liitetty maailmankartta, jossa maat oli kuvattu sen mukaan, kuinka monta sikainfluenssatartuntaa ja -kuolemantapausta niissä on ollut. Punaisella (eli eniten tartuntoja ja kuolemantapauksia) oli merkitty Meksiko, Yhdysvallat, Ranska ja Britannia sekä pari muuta joita en nyt muista. Harmaanna (muutamia tartuntoja, mutta ei kuolemia) oli mm. suuri osa Keski- ja Itä-Euroopppaa sekä iso osa Aasiaa. Valkoisella (ei tartuntoja) oli pääasiassa Afrikan maita.
Kuvaa katsellessani mieleeni tuli ajatus. Ne maat, joissa tartuntoja oli olivat pääasiassa hyvin teollistuneita hyvinvointivaltioita. Ajatellessani aikaisempia uutisointeja muistin, että tauti oli lähtenyt Meksikosta ja kulkeutunut matkailijoiden mukana ympäri maailmaa. Afrikan kehitysmaissa asuvat harvemmin matkailevat. Tauti siis levisi niihin maihin, joissa ihmisillä on varaa matkailla, eli hyvin rikkaisiin maihin.
Hyvinvoinnilla on siis selkeät varjopuolensa, Tautien leviäminen helpottuu, kun maailma pienenee niiden kohdalla, joilla on varaa matkustaa,
Kuvaa katsellessani mieleeni tuli ajatus. Ne maat, joissa tartuntoja oli olivat pääasiassa hyvin teollistuneita hyvinvointivaltioita. Ajatellessani aikaisempia uutisointeja muistin, että tauti oli lähtenyt Meksikosta ja kulkeutunut matkailijoiden mukana ympäri maailmaa. Afrikan kehitysmaissa asuvat harvemmin matkailevat. Tauti siis levisi niihin maihin, joissa ihmisillä on varaa matkailla, eli hyvin rikkaisiin maihin.
Hyvinvoinnilla on siis selkeät varjopuolensa, Tautien leviäminen helpottuu, kun maailma pienenee niiden kohdalla, joilla on varaa matkustaa,
perjantaina, kesäkuuta 12
Pisto ja päätös
Tänään on taas tapahtunut aika paljon kaikkea vaikkei kello ole vielä yhtäkään.
Jouduin heräämään aamulla todella aikaisin (n. klo 8 joka on kesäloma-ajalla todella aikaisin) sillä olin lähdössä terveyskeskukseen otatuttamaan rokotteen. Rokote on hdistelmärokote A- ja B-hepatiittiviruksia vastaan. Erikoisinta koko touhussa oli, että ala-asteelta asti kaikki rokotukset on saatu koulussa ilman että tarvitsee itse tehdä mitään. No, tällä kertaa jouduin itse hakemaan reseptin (jonka olin jo "tilannut" aikaisemmin tällä viikolla), viemään sen apteekkiin ja ostamaan rokotteen. Apteekin parkkipaikalla aloin miettiä, että entäpä jos olemattoman "kaupungimme" apteekissa ei kyseistä rokotetta olisikaan? Mietiskelyni johtivat siihen tulokseen, että on varmaan jonkinlainen laki, joka määrää että kaikissa apteekeissa on pakko olla X-määrä kaikkia reseptilääkkeitä.
No, sain lääkkeen ja maksoin sen (n. 40 €) ja taas takaisin terveyskeskukseen. Siellä sainkin odotella jonkin aikaa että terveydenhoitaja otti minut vastaan ja piikitti minut. Odotushuoneessa oli muuten lihavin henkilö jonka ikinä olen nähnyt (muualla kuin amerikkalaisissa ja brittläisissä dokumenteissa).
Itse pistos ei kestänyt kauaa, ja terveydenhoitaja yritti koko ajan kysellä kaikkea mahdollista kääntääkseen ajatukseni muualle. Hirveä vaiva 1 ml lääkkeen takia... Ja parasta oli kun terveydenhoitaja kysyi pistäessään oliko minulla neulakammoa. Totesin vain ettei minulla ollut, vaikka teki mieli sanoa että mitä jos kysyisit ENNEN kuin pistät...
Kotona lueskelin vielä rokotteen tuoteselostetta ja mahdollisia sivuvaikutuksia joita ovat mm. flunssan kaltaiset oireet, huimaus, vaikea päänsärky, viiltävät ja pistävät tuntemukset, pyörtyminen, hetkellinen aivotoiminnan katkeaminen ym. ym. Meikäläisen aivotoiminta katkeilee muutenkin vähän väliä niin vaikea tietää koska pitäisi huolestua :)
Postissa tuli vielä yksi hyvä uutinen, nimittäin päätös opintotuen myöntämisestä. Saan tietyn rahasumman kuukaudessa koko opiskeluaikani (mikäli mikään ei muutu)!
Jouduin heräämään aamulla todella aikaisin (n. klo 8 joka on kesäloma-ajalla todella aikaisin) sillä olin lähdössä terveyskeskukseen otatuttamaan rokotteen. Rokote on hdistelmärokote A- ja B-hepatiittiviruksia vastaan. Erikoisinta koko touhussa oli, että ala-asteelta asti kaikki rokotukset on saatu koulussa ilman että tarvitsee itse tehdä mitään. No, tällä kertaa jouduin itse hakemaan reseptin (jonka olin jo "tilannut" aikaisemmin tällä viikolla), viemään sen apteekkiin ja ostamaan rokotteen. Apteekin parkkipaikalla aloin miettiä, että entäpä jos olemattoman "kaupungimme" apteekissa ei kyseistä rokotetta olisikaan? Mietiskelyni johtivat siihen tulokseen, että on varmaan jonkinlainen laki, joka määrää että kaikissa apteekeissa on pakko olla X-määrä kaikkia reseptilääkkeitä.
No, sain lääkkeen ja maksoin sen (n. 40 €) ja taas takaisin terveyskeskukseen. Siellä sainkin odotella jonkin aikaa että terveydenhoitaja otti minut vastaan ja piikitti minut. Odotushuoneessa oli muuten lihavin henkilö jonka ikinä olen nähnyt (muualla kuin amerikkalaisissa ja brittläisissä dokumenteissa).
Itse pistos ei kestänyt kauaa, ja terveydenhoitaja yritti koko ajan kysellä kaikkea mahdollista kääntääkseen ajatukseni muualle. Hirveä vaiva 1 ml lääkkeen takia... Ja parasta oli kun terveydenhoitaja kysyi pistäessään oliko minulla neulakammoa. Totesin vain ettei minulla ollut, vaikka teki mieli sanoa että mitä jos kysyisit ENNEN kuin pistät...
Kotona lueskelin vielä rokotteen tuoteselostetta ja mahdollisia sivuvaikutuksia joita ovat mm. flunssan kaltaiset oireet, huimaus, vaikea päänsärky, viiltävät ja pistävät tuntemukset, pyörtyminen, hetkellinen aivotoiminnan katkeaminen ym. ym. Meikäläisen aivotoiminta katkeilee muutenkin vähän väliä niin vaikea tietää koska pitäisi huolestua :)
Postissa tuli vielä yksi hyvä uutinen, nimittäin päätös opintotuen myöntämisestä. Saan tietyn rahasumman kuukaudessa koko opiskeluaikani (mikäli mikään ei muutu)!
keskiviikkona, kesäkuuta 10
tiistaina, kesäkuuta 2
Turhia, niin ihanan turhia leluja
Omasta mielestäni seuraava laite on melko näppärä ja ehkä jossain määrin jopa hyödyllinen, ainakin jos olet sellainen henkilö, jonka mielestä kahdella jalalla liikkuminen on isoisän aikainen liikkumistapa. Kyseessä on siis jo "vanha" keksintö Segway. Segway on kahdella pyörällä kulkeva henkilökohtainen kulkuneuvo. Segwayn mullistava idea piilee sen sisäänrakennetuissa gyroskoopeissa, jotka tasapainottelevat konetta niin ettei se kaadu.
Myös ohjaus perustuu tähän samaan ideaan: Kun nojaat eteenpäin, kone kulkee eteenpäin ja kun taakse se kulkee taaksepäin. Kun nojaat oikealle tai vasemmalle kone kääntyy haluttuun suuntaan. Uusin i2-malli kulkee max. 20km/h ja yhdellä latauksella 38 km. Hinta: n. 6 000€ (+ toimituskulut).
Tässä YouTubesta pieni pätkä:
Segway testaa ja kehittelee parhaillaan myös kahden hengen istuttavaa "nojatuoliautoa" joka perustuu edelleen kahdella pyörällä kulkemiseen. P.U.M.A.-nimellä kulkevaa projektia esitellään seuraavassa:
Myös ohjaus perustuu tähän samaan ideaan: Kun nojaat eteenpäin, kone kulkee eteenpäin ja kun taakse se kulkee taaksepäin. Kun nojaat oikealle tai vasemmalle kone kääntyy haluttuun suuntaan. Uusin i2-malli kulkee max. 20km/h ja yhdellä latauksella 38 km. Hinta: n. 6 000€ (+ toimituskulut).
Tässä YouTubesta pieni pätkä:
Segway testaa ja kehittelee parhaillaan myös kahden hengen istuttavaa "nojatuoliautoa" joka perustuu edelleen kahdella pyörällä kulkemiseen. P.U.M.A.-nimellä kulkevaa projektia esitellään seuraavassa:
@*&¤%#!
Kesälomaa on kestänyt vasta kolme päivää ja stressitaso on nyt jo korkeammalla kuin yhdelläkään koeviikolla...
Alkaispa jo koulu ettei tarvitsisi olla kotona...
Alkaispa jo koulu ettei tarvitsisi olla kotona...
maanantaina, kesäkuuta 1
Kesäloman aloitus tuhoamalla
Vaikka monet koulunsa lopettaneet ja kesäloman alkua juhlineet olivatkin lauantaina sekoilemassa kuka missäkin niin itse vietin illan ihan vaan kotona. Ryyppääminen ja yleinen örvellys ei vaan ole allekirjoittaneen juttu.
Sunnuntaina, eli kesäloman ensimmäisenä päivänä, oltiin mökillä. Muuten olisi ehkä ollutkin kivaa, mutta auringonpalvonnan sijaan oltiin purkuhommissa.
30 asteen helteessä, suorassa auringonpaisteessa purimme kokonaisen laiturin. Laituri oli ollut paikoillaan jo liki 20 vuotta kun osa siitä viime kesänä hajosi.
Älkää kysykö mitään....
Sunnuntaina, eli kesäloman ensimmäisenä päivänä, oltiin mökillä. Muuten olisi ehkä ollutkin kivaa, mutta auringonpalvonnan sijaan oltiin purkuhommissa.
30 asteen helteessä, suorassa auringonpaisteessa purimme kokonaisen laiturin. Laituri oli ollut paikoillaan jo liki 20 vuotta kun osa siitä viime kesänä hajosi.
Älkää kysykö mitään....
keskiviikkona, toukokuuta 27
Arvaa mitä
Kaikki kokeet on ohi!
Kaikki kokeet on ohi!
Kaikki kokeet on ohi!
&
Kesäloma alkaa!
Kesäloma alkaa!
perjantaina, toukokuuta 22
Once upon a time....
Alkoi taas luovuus virtaamaan niin päätin kirjoittaa pienen sadun...
Olipa kerran kaunis prinsessa joka asui urbaanissa kaupunkiympäristössä. Prinsessa oli onneton, sillä hänen kaksi sisartaan olivat jo menneet naimisiin ja ilkeä anoppi painosti nyt prinsessaakin naimisiin. Prinsessa oli kyllä yrittänyt löytää prinssiä, mutta MySpace ei antanut hakusanalla "prinssi valkoisen ratsun selässä" yhtäkään tulosta.
Tästä murheissaan prinsessa meni tapaamaan hyvää Queenia, ja pyysi, että tämä auttaisi häntä löytämään unelmiensa prinssin. Hyvä Queen teki hieman hokkus-makeover-pokkuksia ja pian prinsessa näyttikin Ranskan presidentin vaimolta.
Prinsessa oli niin täynnä itseluottamusta, että päätti lähteä firman pikkujouluihin hakemaan prinssiään. Lähtiessään hyvä Queen huikkasi vielä hänen peräänsä: "Älä sitten biletä yli puolenyön, koska muuten sun silmämeikit rupee valuun ja sä näytät ihan haudasta nousseelta!" mutta prinsessa ei kuullut varoitusta, sillä hän oli jo pistänyt iPodin nappikuulokkeet korviinsa ja kuunteli ABBA:a.
Kun prinsessa oli ollut pari tuntia firman pikkujouluissa ja laulanut Kari Tapion "Juna kulkee" biisin kolmasti karaoke-versiona, hän meni käymään naistenhuoneessa. Vessan peilistä itseään katsellessaan hän lausui: "Kerro kerro kuvastin, onks tää näppylä joku vitun finni vai herpes?" Samassa prinsessan silmämeikit alkoivat valua, ja prinsessa juoksi kauhuissaan ulos firman tiloista kadulle, huomaamatta että oli tiputtanut K-kaupan bonuskorttinsa.
Juostessaan pitkin pyörätietä, ja kirotessaan korkkareitaan, prinsessa kuuli juoksuaskelia takaansa. Prinsessa kiihdytti vauhtia. Pian joku huusi: "Oi kaunis neito! Etkö malttaisi hetkeksi seisahtua?" Prinsessa luuli sen olevan joku juoppo puistosta, kääntyi ympäri ja suihkutti pippurisumutetta jahtaajansa naamalle.
Miehen huutaessa kivusta, huomasi prinsessa bonuskortin ja alkoi syvästi katua tekoaan. Prinsessa pahoitteli käytöstään ja antoi miehelle suukon poskelle. Samassa mies muuttui komeaksi prinssiksi, joka edusti ylempää keskiluokkaa, ja jolla oli musta BMW.
Hieman myöhemmin prinssi ja prinsessa menivät naimisiin. He saivat puoli kiinteistölainaa ja kaksi keinohedelmöityksellä saatua lasta.
Ja niin he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti.
*Tarinassa esiintyneet tuotteet eivät ole missään piilomainonnassa eikä tarinan ole tarkoitus loukata ketään. Ihan itse olen tarinan kyhännyt.
Olipa kerran kaunis prinsessa joka asui urbaanissa kaupunkiympäristössä. Prinsessa oli onneton, sillä hänen kaksi sisartaan olivat jo menneet naimisiin ja ilkeä anoppi painosti nyt prinsessaakin naimisiin. Prinsessa oli kyllä yrittänyt löytää prinssiä, mutta MySpace ei antanut hakusanalla "prinssi valkoisen ratsun selässä" yhtäkään tulosta.
Tästä murheissaan prinsessa meni tapaamaan hyvää Queenia, ja pyysi, että tämä auttaisi häntä löytämään unelmiensa prinssin. Hyvä Queen teki hieman hokkus-makeover-pokkuksia ja pian prinsessa näyttikin Ranskan presidentin vaimolta.
Prinsessa oli niin täynnä itseluottamusta, että päätti lähteä firman pikkujouluihin hakemaan prinssiään. Lähtiessään hyvä Queen huikkasi vielä hänen peräänsä: "Älä sitten biletä yli puolenyön, koska muuten sun silmämeikit rupee valuun ja sä näytät ihan haudasta nousseelta!" mutta prinsessa ei kuullut varoitusta, sillä hän oli jo pistänyt iPodin nappikuulokkeet korviinsa ja kuunteli ABBA:a.
Kun prinsessa oli ollut pari tuntia firman pikkujouluissa ja laulanut Kari Tapion "Juna kulkee" biisin kolmasti karaoke-versiona, hän meni käymään naistenhuoneessa. Vessan peilistä itseään katsellessaan hän lausui: "Kerro kerro kuvastin, onks tää näppylä joku vitun finni vai herpes?" Samassa prinsessan silmämeikit alkoivat valua, ja prinsessa juoksi kauhuissaan ulos firman tiloista kadulle, huomaamatta että oli tiputtanut K-kaupan bonuskorttinsa.
Juostessaan pitkin pyörätietä, ja kirotessaan korkkareitaan, prinsessa kuuli juoksuaskelia takaansa. Prinsessa kiihdytti vauhtia. Pian joku huusi: "Oi kaunis neito! Etkö malttaisi hetkeksi seisahtua?" Prinsessa luuli sen olevan joku juoppo puistosta, kääntyi ympäri ja suihkutti pippurisumutetta jahtaajansa naamalle.
Miehen huutaessa kivusta, huomasi prinsessa bonuskortin ja alkoi syvästi katua tekoaan. Prinsessa pahoitteli käytöstään ja antoi miehelle suukon poskelle. Samassa mies muuttui komeaksi prinssiksi, joka edusti ylempää keskiluokkaa, ja jolla oli musta BMW.
Hieman myöhemmin prinssi ja prinsessa menivät naimisiin. He saivat puoli kiinteistölainaa ja kaksi keinohedelmöityksellä saatua lasta.
Ja niin he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti.
*Tarinassa esiintyneet tuotteet eivät ole missään piilomainonnassa eikä tarinan ole tarkoitus loukata ketään. Ihan itse olen tarinan kyhännyt.
maanantaina, toukokuuta 18
Taiteellisuus pyrkii esiin
Viikonloppuna olin joku ilta todella väsynyt enkä tiedä miksi, mutta avasin Wordin ja rupesin naputtelemaan jotain omia juttujani. Niitä sitten tutkaillessani ajattelin heittää ne tänne ihan vaan huvin vuoksi. Tässä siis kaksi "runoa" jotka ovat hyvin väsyneen (ja häiriintyneen) mielen tuotoksia.
"For eternity cursed,
Doomed to sit still,
Never seeing the light of day;
To hear people talking,
To witness empires fall.
Hands that touch, but do not feel;
Eyes that look, but do not see;
What would I give,
Just for once.
To be able to live."
"I look outside to the yard,
And I see,
There is no light.
I thought I put the lights on,
But there is still dark.
I stare at the yard,
And I see
There's still no light.
The reflection on the glass,
The darkness is not outside.
Inside,
There is no light."
"For eternity cursed,
Doomed to sit still,
Never seeing the light of day;
To hear people talking,
To witness empires fall.
Hands that touch, but do not feel;
Eyes that look, but do not see;
What would I give,
Just for once.
To be able to live."
"I look outside to the yard,
And I see,
There is no light.
I thought I put the lights on,
But there is still dark.
I stare at the yard,
And I see
There's still no light.
The reflection on the glass,
The darkness is not outside.
Inside,
There is no light."
maanantaina, toukokuuta 11
"Lukitaanko vastaus...?"
Tänään oli suuri päivä, sain nimittäin olla todistamassa uuden visailuohjelman syntyä. Minä ja pari kaveriani kehittelimme sen tänään kun olimme syömässä koulumme ruokaa. Peli on nimeltään "Tunnista mitä syöt". Pelissä ei vielä ole tarkkoja sääntöjä, mutta perusideana on, että kilpailijoille annetaan lautasellinen ruokaa, joka heidän pitää tunnistaa. Ruokaa arvioidaan hajun, maun, koostumuksen ja ulkonäön perusteella. Pisteitä saa sekä oikeiden raaka-aineiden tunnistamisesta, että ruoan nimestä.
Tänään käyty harjoituskierros paljasti, että käsissämme on hitti... Ja keksimme sen ennen amerikkalaisia, HAH!
>Mikä tää sun mielestä on?
>Olisko purjosipuli?
>En menis kyl vannoon...
>Tää näyttää just silt milt se maistuukin
>Miks ne tätä ees väittää?
>Mist te saitte porkkanoit?
>Älä huoli, et jää mistään paitsi...
Tänään käyty harjoituskierros paljasti, että käsissämme on hitti... Ja keksimme sen ennen amerikkalaisia, HAH!
>Mikä tää sun mielestä on?
>Olisko purjosipuli?
>En menis kyl vannoon...
>Tää näyttää just silt milt se maistuukin
>Miks ne tätä ees väittää?
>Mist te saitte porkkanoit?
>Älä huoli, et jää mistään paitsi...
tiistaina, toukokuuta 5
Näytelmää, pukeutumista ja lupamaksuja
En olekaan kirjoittanut vähään aikaan, joten pieni update olisi nyt paikallaan.
Jos palataan ajassa reilu viikko taaksepäin, niin olin pitkästä aikaa teatterissa (huom! "pitkästä aikaa" tarkoittaa että olin ensimmäistä kertaa ihan oma-aloitteisesti siellä). Olin katsomassa näytelmää nimeltä "Panttivankila". Jos täytyisi tämä näytelmä jotenkin kategorioida, niin se menisi varmaan jonnekin nykytaiteen läheisyyteen. Sen verran erilainen oli tuo esitys. Itse en osaa oikein sanallisesti tätä esitystä kuvailla, joten lainaan suoraan teatteri Ulpun kotisivuilta kuvauksen sii
tä:
Vappua juhlittiin viime viikolla, eikä sitä sen enempää mainitsemista, mutta koulussamme pidettiin torstaina perinteinen "mauttoman pukeutumisen päivä". Ideana ei siis ole mikään naamiaistouhu, vaan että jokainen koluaa vaatekaappinsa läpi ja heittää ylleen kamalimman mahdollisen asukokonaisuuden. Melko hyvä määrä porukkaa lähti mukaan, iso osa opettajistakin. Saatiin kyllä nauraa päivän aikana toisiamme useampaan otteeseen...
Vielä, ennen kuin lopetan ja häivyn tekemään jotain turhaa, haluan valittaa TV-lupamaksuista. Tiesittekö, että ihmiset maksavat joka vuosi n. 225 euroa, ihan vain että YLE saa lähettää ohjelmaa. MITÄ RAHASTUSTA! YLE:llä on varmaan miljoona TV- ja radiokanavaa, joista voisi kaksi kolmasosaa poistaa heti. Muutenkaan YLE:n kanavilta ei tule mitään katsottavaa. Ainoa kohderyhmä, joka nauttii YLE:n kuivasta tarjonnasta, ovat eläkeläiset, joilla on aikaa kuunnella kuinka huippufiksut ihmiset valittavat yhteiskunnasta...
Kaupalliset kanavat saavat tulonsa mainoksista, ja henk. koht. kestän mieluummin muutaman mainoskatkon ja katson hyviä ohjelmia ja elokuvia, kuin että maksan 225 euroa joka vuosi kymmenistä kanavista JOILTA EI TULE MITÄÄN KUNNOLLISTA.
Jos palataan ajassa reilu viikko taaksepäin, niin olin pitkästä aikaa teatterissa (huom! "pitkästä aikaa" tarkoittaa että olin ensimmäistä kertaa ihan oma-aloitteisesti siellä). Olin katsomassa näytelmää nimeltä "Panttivankila". Jos täytyisi tämä näytelmä jotenkin kategorioida, niin se menisi varmaan jonnekin nykytaiteen läheisyyteen. Sen verran erilainen oli tuo esitys. Itse en osaa oikein sanallisesti tätä esitystä kuvailla, joten lainaan suoraan teatteri Ulpun kotisivuilta kuvauksen sii
tä:"Panttivankila on musiikin kuljettama tarina nuoresta naisesta, joka on kaltoin kohdeltu, syrjäytynyt ja täynnä vihaa etenkin niitä kohtaan, jotka säälivät häntä ja peilaavat omaa onnellisuuttaan hänen onnettomaan kohtaloonsa . Päähenkilö on laulava kertoja, jonka mielessä todellisuus ja fantasiamaailma vähitellen sekoittuvat ja minäkuva alkaa hajota. Hän terapoi itseään päiväkirjan avulla pyrkien todistelemaan itselleen, että ilman rakkautta ja hyväksyntääkin voi elää. Toisaalta Panttivankila on myös kertomus ryhmän ristiriitojen täyteisestä kasvusta ja yhteisten pelisääntöjen muotoutumisesta sekä ulkoisten paineiden ja pelon keskellä elämisestä."Siinä oli aika hyvin kerrottu kaikki tuosta ko. produktiosta.
Vappua juhlittiin viime viikolla, eikä sitä sen enempää mainitsemista, mutta koulussamme pidettiin torstaina perinteinen "mauttoman pukeutumisen päivä". Ideana ei siis ole mikään naamiaistouhu, vaan että jokainen koluaa vaatekaappinsa läpi ja heittää ylleen kamalimman mahdollisen asukokonaisuuden. Melko hyvä määrä porukkaa lähti mukaan, iso osa opettajistakin. Saatiin kyllä nauraa päivän aikana toisiamme useampaan otteeseen...
Vielä, ennen kuin lopetan ja häivyn tekemään jotain turhaa, haluan valittaa TV-lupamaksuista. Tiesittekö, että ihmiset maksavat joka vuosi n. 225 euroa, ihan vain että YLE saa lähettää ohjelmaa. MITÄ RAHASTUSTA! YLE:llä on varmaan miljoona TV- ja radiokanavaa, joista voisi kaksi kolmasosaa poistaa heti. Muutenkaan YLE:n kanavilta ei tule mitään katsottavaa. Ainoa kohderyhmä, joka nauttii YLE:n kuivasta tarjonnasta, ovat eläkeläiset, joilla on aikaa kuunnella kuinka huippufiksut ihmiset valittavat yhteiskunnasta...
Kaupalliset kanavat saavat tulonsa mainoksista, ja henk. koht. kestän mieluummin muutaman mainoskatkon ja katson hyviä ohjelmia ja elokuvia, kuin että maksan 225 euroa joka vuosi kymmenistä kanavista JOILTA EI TULE MITÄÄN KUNNOLLISTA.
- Kellon raksahdukset paljastavat tylsyyden.
- Alle kuukausi kesälomaan....
perjantaina, huhtikuuta 24
Koodeja
Tänään sain luettua Dan Brownin Da Vinci-koodin. Kaikki ovat varaan ainakin kuulleet tästä kyseisestä teoksesta. Jollette ole kirjaa lukeneet niin ehkä olette nähneet elokuvan, joka tehtiin pari vuotta sitten.
Eli tässä kirjassa pääteemana on pyhä Graal. Tätä Graalia sitten etsitään kissojen ja koirien
kanssa pitkin Ranskaa ja Iso-Britanniaa. Juoni on sen verran monimutkainen ja täynnä yksityiskohtia etten uskalla kertoa mitään, kuitenkin paljastan jotain tärkeää joka vie pohjan lukunautinnosta. Kirjassa on itse juonen lisäksi todella paljon tietoa liittyen mm. pyhään naiseuteen, Siionin luostariin Temppelinherroihin, raamattuun jne. Eli ihan mukavasti mielenkiintoista asiaa. Täytyy tosin koko ajan pitää mielessä, että teos on fiktiivinen, joten kaikkia asioita ei kannata uskoa ihan täysin.
Suurimman vaikutuksen itseeni teki ensinnäkin se taustatutkimuksen määrä, jonka kirja on vaatinut. Aineistoa ja tutkimuksia on varmaan käyty läpi oikein urakalla. Myös tapahtumapaikkojen kuvaukset olivat niin tarkkoja, että kirjoittaja on varmaan käynyt itse näissä paikoissa. Tätäkin enemmän minua ihmetytti se monimutkaisuus joka juonessa ja Graalin luo johtavissa vihjeissä oli. Loppuhuipennus oli kyllä aika arvaamaton (vaikka olinkin nähnyt elokuvan ennen kuin luin kirjan, ei lukukokemus kärsinyt yhtään).
Kirjassa käsitellyn "salaisuuden" paljastamisen mahdolliset seuraukset olivat aika huikeita... Miten maailma oikeasti muuttuisi, jos tuollainen tieto tulisi julki ja se voitaisiin tieteellisesti todistaa paikkansapitäväksi...
Viimeyönä tuli kolmoselta Ring eli alkuperäisnimeltä Ringu. Tämä oli alkuperäinen, japanilainen versio elokuvasta The Ring. Trilogian ensimmäinen osa. Olen katsonut vasta puolet, mutta näyttää olevan aika samanlainen kuin amerikkalaisversio. Tässä taas huomataan, että japanilaisissa kauhuleffoissa on aina kaiken takana jokin paha henki. Se heijastuu kaiketi japanilaisesta kulttuurista, jossa vuosisatoja ollaan uskottu kuolleiden sielujen palvontaan, sekä hyvien että pahojen henkiolentojen vaikutukseen ihmisten elämässä.
Pitäisi joskus oikein perehtyä japanilaiseen mytologiaan...
Seuraavana lukuvuorossa on sitten Charles Dickensin Oliwer Twist. Kuulemma jonkinsortin klassikko...
Eli tässä kirjassa pääteemana on pyhä Graal. Tätä Graalia sitten etsitään kissojen ja koirien
kanssa pitkin Ranskaa ja Iso-Britanniaa. Juoni on sen verran monimutkainen ja täynnä yksityiskohtia etten uskalla kertoa mitään, kuitenkin paljastan jotain tärkeää joka vie pohjan lukunautinnosta. Kirjassa on itse juonen lisäksi todella paljon tietoa liittyen mm. pyhään naiseuteen, Siionin luostariin Temppelinherroihin, raamattuun jne. Eli ihan mukavasti mielenkiintoista asiaa. Täytyy tosin koko ajan pitää mielessä, että teos on fiktiivinen, joten kaikkia asioita ei kannata uskoa ihan täysin.Suurimman vaikutuksen itseeni teki ensinnäkin se taustatutkimuksen määrä, jonka kirja on vaatinut. Aineistoa ja tutkimuksia on varmaan käyty läpi oikein urakalla. Myös tapahtumapaikkojen kuvaukset olivat niin tarkkoja, että kirjoittaja on varmaan käynyt itse näissä paikoissa. Tätäkin enemmän minua ihmetytti se monimutkaisuus joka juonessa ja Graalin luo johtavissa vihjeissä oli. Loppuhuipennus oli kyllä aika arvaamaton (vaikka olinkin nähnyt elokuvan ennen kuin luin kirjan, ei lukukokemus kärsinyt yhtään).
Kirjassa käsitellyn "salaisuuden" paljastamisen mahdolliset seuraukset olivat aika huikeita... Miten maailma oikeasti muuttuisi, jos tuollainen tieto tulisi julki ja se voitaisiin tieteellisesti todistaa paikkansapitäväksi...
Viimeyönä tuli kolmoselta Ring eli alkuperäisnimeltä Ringu. Tämä oli alkuperäinen, japanilainen versio elokuvasta The Ring. Trilogian ensimmäinen osa. Olen katsonut vasta puolet, mutta näyttää olevan aika samanlainen kuin amerikkalaisversio. Tässä taas huomataan, että japanilaisissa kauhuleffoissa on aina kaiken takana jokin paha henki. Se heijastuu kaiketi japanilaisesta kulttuurista, jossa vuosisatoja ollaan uskottu kuolleiden sielujen palvontaan, sekä hyvien että pahojen henkiolentojen vaikutukseen ihmisten elämässä.
Pitäisi joskus oikein perehtyä japanilaiseen mytologiaan...
Seuraavana lukuvuorossa on sitten Charles Dickensin Oliwer Twist. Kuulemma jonkinsortin klassikko...
keskiviikkona, huhtikuuta 22
Kärsimys on synonyymi koulutyölle
Kuukausi vielä... Jos vielä yhden kuukauden jaksan sinnitellä tässä läksyvuoren alla, niin voin hyvillä mielin lähteä KESÄLOMALLE. Voin rehellisesti sanoa, itseeni tyytyväisenä, että olen tänä vuonna totisesti tuon tauon ansainnut. Niin paljon on kyllä tullut läksyjä luettua ja esseitä kirjotettua, ja vaikka mitä muuta. Tästä todisteena mm. edellisen koeviikon tulokset, jotka kyllä yllättivät ihan hyvällä tavalla.
Kesätyöpaikoista ei ole vieläkään kuulunut mitään, joten pakko kai varautua viettämään kesää samoin kuin aina ennenkin... Vetelehtien...
Hyvä puoli sentään on, että sää on ollut harvinaisen hyvä viimeiset pari viikkoa. Aurinko on lämmittänyt eikä ole enää edes kovin kylmä. Ja silti me kökitään jossain köyhässä luokassa opiskelemassa kaikkea turhaa...
Tracey Ullman Show:n ensimmäinen jakso tuli muuten maanantaina. Tässä sarjassa koomikko Tracey Ullman esittää imitaatioita julkkiksista (mm. näyttelijöitä, poliitikkoja, urheilijoita...), sketsejä, joissa näkyvät amerikkalaisen kulttuurin ja USA:n politiikan varjopuolet sekä jotain randomeja omia juttujaan. Osa sketseistä menee yli ymmärryksen, mutta pitkään aikaan en oo nauranu niin paljoa.
Vaikka koko ohjelma onkin täynnä parodiaa ja satiiria, niin niiden taakse kätkeytyy oikeita vakavia asioita. Mielestäni koomikkojen tapa "kritisoida" nyky-yhteiskuntaa on vain hyvä asia. He voivat vitsien taakse suojautuen sanoa asiat, niinkuin ne ovat. (Ja jotten ihan heittäytyisi naiiviksi, niin myönnettäköön että kyllä koomikkojen päätehtävä on viihdyttää ihmisiä ja kerätä katsojia.)
Yritin YouTubesta katsoa jotain hyvää pätkää ko. jaksosta, mutten oikein löytänyt. Joten joudutte katsomaan ensiviikolla itse ja tekemään omat mielipiteenne. (piilomainontaa tämäkin...)
Aika jännä juttu muuten, nyt kun Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on Suomessa valtiovierailulla, niin koko maa tuntuu pysähtyvän. Kaikissa uutisissa hoetaan kokoajan sen tuloa ja koko Helsingin liikenne piti pysäyttää ihan vaan sen takia. Aika erikoista että moinen hössötys kun yleensä valtionpäämiesten vierailut mainitaan sivumennen jonkin toisen uutisen yhteydessä...
Kesätyöpaikoista ei ole vieläkään kuulunut mitään, joten pakko kai varautua viettämään kesää samoin kuin aina ennenkin... Vetelehtien...
Hyvä puoli sentään on, että sää on ollut harvinaisen hyvä viimeiset pari viikkoa. Aurinko on lämmittänyt eikä ole enää edes kovin kylmä. Ja silti me kökitään jossain köyhässä luokassa opiskelemassa kaikkea turhaa...
Tracey Ullman Show:n ensimmäinen jakso tuli muuten maanantaina. Tässä sarjassa koomikko Tracey Ullman esittää imitaatioita julkkiksista (mm. näyttelijöitä, poliitikkoja, urheilijoita...), sketsejä, joissa näkyvät amerikkalaisen kulttuurin ja USA:n politiikan varjopuolet sekä jotain randomeja omia juttujaan. Osa sketseistä menee yli ymmärryksen, mutta pitkään aikaan en oo nauranu niin paljoa.
Vaikka koko ohjelma onkin täynnä parodiaa ja satiiria, niin niiden taakse kätkeytyy oikeita vakavia asioita. Mielestäni koomikkojen tapa "kritisoida" nyky-yhteiskuntaa on vain hyvä asia. He voivat vitsien taakse suojautuen sanoa asiat, niinkuin ne ovat. (Ja jotten ihan heittäytyisi naiiviksi, niin myönnettäköön että kyllä koomikkojen päätehtävä on viihdyttää ihmisiä ja kerätä katsojia.)
Yritin YouTubesta katsoa jotain hyvää pätkää ko. jaksosta, mutten oikein löytänyt. Joten joudutte katsomaan ensiviikolla itse ja tekemään omat mielipiteenne. (piilomainontaa tämäkin...)
Aika jännä juttu muuten, nyt kun Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on Suomessa valtiovierailulla, niin koko maa tuntuu pysähtyvän. Kaikissa uutisissa hoetaan kokoajan sen tuloa ja koko Helsingin liikenne piti pysäyttää ihan vaan sen takia. Aika erikoista että moinen hössötys kun yleensä valtionpäämiesten vierailut mainitaan sivumennen jonkin toisen uutisen yhteydessä...
- Elämä on kuin jääkaappi: Jollei sen sisältöä käsittele tarpeeksi ajoissa se alkaa haista ja siitä tulee epämiellyttävä.
perjantaina, huhtikuuta 10
Aika kuluu sutatessa
Tänään on pääsiäis"loman" ensimmäinen päivä. Kyllä tätä jo odotettiinkin, pari päivää ilman koulua... Mutta iso pino läksyjä jaksaa muistuttaa olemassaolollaan siitä, että tuskaa kestää vielä reilun kuukauden. Tästä lepotilaisuudesta olenkin ottanut kaiken irti heräämällä vasta puoliltapäivin, hyvin levänneenä. Ainoa asia mitä olen tänään saanut aikaiseksi, on ensivuoden kurssivalinnat. Ton kurssitarjottimen täyttö on ku pelais sudokuu: yhdellä rivillä saa olla vaan yks kurssi, ja niitten täytyy olla oikeessa järjestyksessä ja kaikkien täytyy siellä olla.
Järki lähtee.
Mitään syvällistä ei tänään ole luvassa, joten laitan tähän pari kuvaa viime lauantailta kun oli harvinaisen tylsää. Jokainen ilmaisee itseään kai tyylillään...
Järki lähtee.
Mitään syvällistä ei tänään ole luvassa, joten laitan tähän pari kuvaa viime lauantailta kun oli harvinaisen tylsää. Jokainen ilmaisee itseään kai tyylillään...
keskiviikkona, huhtikuuta 8
"Se on talon sisällä..."
Olet menossa nukkumaan, ulkona myrskyävä tuuli ulvoo savupiipussa kuin valittava henki. On pimeää ja naapureista ei ole tietoakaan. Kaikki on aivan hiljaista. Menet vuoteeseesi, ja sammutat valot. Pitkään aikaan et kuule muuta, kuin oman hengityksesi ja sykkivän sydämesi lyönnit.
Yhtäkkiä aistisi valpastuvat, kun kuulet askelia. Ne tulevat viereisestä huoneesta. Kuuntelet, kuinka askeleet lähestyvät oveasi. Kaksi jalkaparia, ja pitkät terävät kynnet raapivat lattiaa kun jokin liikkuu oven takana. Henkeäsi pidättäen kuuntelet, ku askeleet pysähtyvät. Luulet nähneesi unta ja rentoudut hieman.
Sitten jokin raapii oveasi! Se hakkaa oveasi yrittäen päästä sisään, ja huutaa kuin riivattu!
Sitten, pimeässä huoneessa, näyt kuinka ovenkahva hitaasti kääntyy... ja ovi avautuu.
Tyhjää
Tuijotat ovea, siellä ei ole ketään. Mutta askeleet kuuluvat tulevan nyt huoneestasi. Se kävelee sänkysi vierelle... Se jää vaanimaan kuin käärme, ja sen hengityksen kuulee selvästi.
Sitten se hyppää kimppuusi.
Aamulla talosta löytyy raavittuja ovia, kuin jokin olisi yrittänyt päästä ulos talosta epätoivoisesti.
Siinä mitä joudun taas kestämään. "Tuttavien" koira on meillä taas hoidossa muutaman päivän, ja se eläin on ihan pimee. Se on todellinen nysvä, pelästyy pienintäkin rasahdusta ja vinkuu korkealta. Kun yrittää mennä nukkumaan illalla, se rupeaa raapimaan kaikkia ovia ja panikoimaan. Se on nyt jo jättänyt moneen puuoveen ikävät raapimisjäljet. Eikä se rauhoitu ennenkuin pääsee nukkumaan jonkun sänkyyn... Ei siinä mitään, mutta jäätävänkokoinen 40 kiloinen läähättävä nysvä jolla on haiseva hengitys ei ainakaan auta unen saannissa...
Yhtäkkiä aistisi valpastuvat, kun kuulet askelia. Ne tulevat viereisestä huoneesta. Kuuntelet, kuinka askeleet lähestyvät oveasi. Kaksi jalkaparia, ja pitkät terävät kynnet raapivat lattiaa kun jokin liikkuu oven takana. Henkeäsi pidättäen kuuntelet, ku askeleet pysähtyvät. Luulet nähneesi unta ja rentoudut hieman.
Sitten jokin raapii oveasi! Se hakkaa oveasi yrittäen päästä sisään, ja huutaa kuin riivattu!
Sitten, pimeässä huoneessa, näyt kuinka ovenkahva hitaasti kääntyy... ja ovi avautuu.
Tyhjää
Tuijotat ovea, siellä ei ole ketään. Mutta askeleet kuuluvat tulevan nyt huoneestasi. Se kävelee sänkysi vierelle... Se jää vaanimaan kuin käärme, ja sen hengityksen kuulee selvästi.
Sitten se hyppää kimppuusi.
Aamulla talosta löytyy raavittuja ovia, kuin jokin olisi yrittänyt päästä ulos talosta epätoivoisesti.
Siinä mitä joudun taas kestämään. "Tuttavien" koira on meillä taas hoidossa muutaman päivän, ja se eläin on ihan pimee. Se on todellinen nysvä, pelästyy pienintäkin rasahdusta ja vinkuu korkealta. Kun yrittää mennä nukkumaan illalla, se rupeaa raapimaan kaikkia ovia ja panikoimaan. Se on nyt jo jättänyt moneen puuoveen ikävät raapimisjäljet. Eikä se rauhoitu ennenkuin pääsee nukkumaan jonkun sänkyyn... Ei siinä mitään, mutta jäätävänkokoinen 40 kiloinen läähättävä nysvä jolla on haiseva hengitys ei ainakaan auta unen saannissa...
tiistaina, huhtikuuta 7
Paluu (ankeaan)arkeen
Reilumman puoleisen tauon jälkeen tulin taas kirjoittamaan teidän immeisten iloksi.
Koeviikko on takanapäin ja uutta jaksoa on käyty about viikon verran. Kokeista en sano muuta kuin että suurin osa tuntui ainakin menevän ihan hyvin... Tämä jakso tulee kyllä viemään paljon energiaa, sen verran rankalta vaikuttaa.
Yksi asia on nyt pakko mainita, kun sitä olen päässäni pyöritellyt. Liittyy nimittäin kirkon lähetystyöhön (oli uskonnonkokeessa kysymyksenä joten siitä tuli mieleeni...). Kirkon ulkomaanapuhan on käytännössä sitä, että mennään jonnekin alueelle, missä ihmiset elävät kurjissa oloissa, käännytetään ne kristityiksi ja sitten annetaan ruokaa ja vaatteita.
Kuulostaa minusta kyllä aikamoiselta kiristykseltä: "Saat ruokaa ja lääkkeitä perheellesi jos luovut satoja vuosia vanhoista perinteistäsi ja tavoistasi" kuulostaapa hyvältä diililtä...
Eikä tämä ole mikään nykymaailman kuvio pelkästään. Läpi historian kirkko on pakottanut oppejaan kaikkialla maailmassa, ja tuhonnut samalla monia kulttuureja ja uskontoja. Ärsyttävintä on tässä juuri se "meidän uskomme on ainoa oikea"-periaate, kun kaikki vetoavat aina siihen. Monet uskonnot (eivät toki kaikki) tekevät juuri näin. Kuinka monet sodatkin olisi vältetty, jos ihmisille suotaisiin omat oikeutensa. Mitä kirkko edes tekee näillä uusilla jäsenillään? Ketä se hyödyttää, että tuputetaan omaa näkemystä muille?
Eikö jokaisella olisi mahdollisuus uskoa mihin tykkää ilman että pakotetaan tai kiristetään? Ja eivätkö kaikki saisi ajatella ihan itse?
Asiasta kuudenteen, puhuttiin tänään kavereiden kanssa (taas) unista. Eräs kaverini on alkanut pitämään päiväkirjaa unistaan. Ihan hyvä idea mielestäni. Eniten hyötyä siitä olisi, kun pitäisi siinä rinnalla tavallista päiväkirjaa. Näin voisi katsoa, millaiset ajatkuset, tunteet ja/tai tapahtumat vaikuttavat uniin. Unethan ovat aivojen satunnaisia, tiedostamattomia muistikytkentöjä, joita syntyy kun aivot prosessoivat päivän tietoja. (Näin muistelisin jostain lukeneeni, älkää tuomitko jos olen väärässä.) Tähän perustunee myös unien tuomat ideat yms.
Unien tulkintaan joidenkin valmiiden oppaiden mukaan en oikein usko... Paras tapa tulkita omia uniaan, on miettiä, mitä unissa esiintyvät ihmiset/paikat/esineet/asiat itselle merkitsevät. Asiayhteydet ja yksityiskohdat ovat erityisen tärkeitä.
Koeviikko on takanapäin ja uutta jaksoa on käyty about viikon verran. Kokeista en sano muuta kuin että suurin osa tuntui ainakin menevän ihan hyvin... Tämä jakso tulee kyllä viemään paljon energiaa, sen verran rankalta vaikuttaa.
Yksi asia on nyt pakko mainita, kun sitä olen päässäni pyöritellyt. Liittyy nimittäin kirkon lähetystyöhön (oli uskonnonkokeessa kysymyksenä joten siitä tuli mieleeni...). Kirkon ulkomaanapuhan on käytännössä sitä, että mennään jonnekin alueelle, missä ihmiset elävät kurjissa oloissa, käännytetään ne kristityiksi ja sitten annetaan ruokaa ja vaatteita.
Kuulostaa minusta kyllä aikamoiselta kiristykseltä: "Saat ruokaa ja lääkkeitä perheellesi jos luovut satoja vuosia vanhoista perinteistäsi ja tavoistasi" kuulostaapa hyvältä diililtä...
Eikä tämä ole mikään nykymaailman kuvio pelkästään. Läpi historian kirkko on pakottanut oppejaan kaikkialla maailmassa, ja tuhonnut samalla monia kulttuureja ja uskontoja. Ärsyttävintä on tässä juuri se "meidän uskomme on ainoa oikea"-periaate, kun kaikki vetoavat aina siihen. Monet uskonnot (eivät toki kaikki) tekevät juuri näin. Kuinka monet sodatkin olisi vältetty, jos ihmisille suotaisiin omat oikeutensa. Mitä kirkko edes tekee näillä uusilla jäsenillään? Ketä se hyödyttää, että tuputetaan omaa näkemystä muille?
Eikö jokaisella olisi mahdollisuus uskoa mihin tykkää ilman että pakotetaan tai kiristetään? Ja eivätkö kaikki saisi ajatella ihan itse?
Asiasta kuudenteen, puhuttiin tänään kavereiden kanssa (taas) unista. Eräs kaverini on alkanut pitämään päiväkirjaa unistaan. Ihan hyvä idea mielestäni. Eniten hyötyä siitä olisi, kun pitäisi siinä rinnalla tavallista päiväkirjaa. Näin voisi katsoa, millaiset ajatkuset, tunteet ja/tai tapahtumat vaikuttavat uniin. Unethan ovat aivojen satunnaisia, tiedostamattomia muistikytkentöjä, joita syntyy kun aivot prosessoivat päivän tietoja. (Näin muistelisin jostain lukeneeni, älkää tuomitko jos olen väärässä.) Tähän perustunee myös unien tuomat ideat yms.
Unien tulkintaan joidenkin valmiiden oppaiden mukaan en oikein usko... Paras tapa tulkita omia uniaan, on miettiä, mitä unissa esiintyvät ihmiset/paikat/esineet/asiat itselle merkitsevät. Asiayhteydet ja yksityiskohdat ovat erityisen tärkeitä.
- Mikään ei ole väärin, paitsi että jokin on väärin!
torstaina, maaliskuuta 19
Turhia, niin ihanan turhia leluja
Surffailimpa taas netissä edellispäivänä, ja iski YouTubessa silmään tällainen videopätkä.
Tässä esitellään siis jotain Sonyn uutta musiikkisoitinta. Ja voin sanoa, että vihdoinkin joku on kehittänyt soittimen, joka ei ole tavallinen mankka, eikä mp3-mallinen taskuversio.
Ei sillä että kukaan tuollaisella mitään TEKISI. Mutta ihan hauskan näköinen vehje.
Tässä esitellään siis jotain Sonyn uutta musiikkisoitinta. Ja voin sanoa, että vihdoinkin joku on kehittänyt soittimen, joka ei ole tavallinen mankka, eikä mp3-mallinen taskuversio.
Ei sillä että kukaan tuollaisella mitään TEKISI. Mutta ihan hauskan näköinen vehje.
maanantaina, maaliskuuta 16
Kokeisiin lukua
Olen nyt päättänyt tosissani ryhtyä lukemaan näihin halvatun kokeisiin, muuten tulee hirvee kiire koeviikolla, eikä se ainakaan edistä oppimista... Bilsaa ja psykaa on tänään tullut luettua.
En muistanut mainita, mutta lauantaina alkoi uusi tuotantokausi Top Gear-ohjelmasta. Kyseessä on siis brittiläinen autoja käsitteevä tv-sarja. Ohjelmassa on paljon muutakin kuin pelkkien autojen ominaisuuksien vertailua, edellisessä jaksossa tyypit ajeli jollain käytetyillä romuilla keskellä Afrikkaa. Se oli jotain niin hauskaa, sellasta materiaalia ei vaan voi keksiä! Kaverit ajeli jossain upottavalla suolakentällä, tomu-autiomaassa ja villieläinten keskellä...
Yks parhaista ohjelmista ikinä...
Muutama päivän aikana opittu viisaus:
En muistanut mainita, mutta lauantaina alkoi uusi tuotantokausi Top Gear-ohjelmasta. Kyseessä on siis brittiläinen autoja käsitteevä tv-sarja. Ohjelmassa on paljon muutakin kuin pelkkien autojen ominaisuuksien vertailua, edellisessä jaksossa tyypit ajeli jollain käytetyillä romuilla keskellä Afrikkaa. Se oli jotain niin hauskaa, sellasta materiaalia ei vaan voi keksiä! Kaverit ajeli jossain upottavalla suolakentällä, tomu-autiomaassa ja villieläinten keskellä...
Yks parhaista ohjelmista ikinä...
Muutama päivän aikana opittu viisaus:
- Luovuus on yksilöllistä, yksilöllisyys on luovuutta.
- Elämän paras ohje: "Älä kävele tolppaa päin" (quote: Katsu)
sunnuntaina, maaliskuuta 15
Ikuisen elämän jäljillä
Sain tänään luettua erään hyvin mielenkiintoisen romaanin, nimittäin Raymond Khouryn Pyhien jäljillä (The Sanctuary) (ISBN: 978-951-31-4154-7).
Romaanin pääteemana on ihmisen pitkäikäisyys, sen tavoittelu ja sen mukanaan tuomat yhteiskunnalliset ongelmat. Aihe on hyvin mielenkiintoinen, ja juonikin on mukaansatempaava, mutta puolet kirjasta tuntui jotenkin turhlata. Jännittävän alun jälkeen tarinakerronta taantuu ja sen tilalla on jatkuvia taistelu- ja ampumakohtauksia. Eikä niissä mitään, ne on kerrottu hyvin yksityiskohtaisesti ja selkeästi.
Suuren vaikutuksen minuun teki kuitenkin taustatyön määrä, jonka kirjailija on joutunut tekemään. Hän on perehtnyt moniin tutkimuksiin, historiaan sekä maantieteeseen. Kirjan miljöönä toimii Lähi-itä tarkemmin ottaen Lissabon, Irak, Pakistan ja Turkki. Kirjassa on paljon viittauksia muutaman viimevuoden aikana tapahtuneisiin ilmiöihin.
En halua pilata lukuintoa keneltäkään joka lukee tätä blogia (jos sellaisia ihmisiä onkaan) kertomalla tarkkoja yksityiskohtia tai juonipaljastuksia, mutta kerrottakoon, että kirjassa esitellään mielenkiintoisia näkemyksiä mitä tapahtuisi jos löydettäisiin lääkeaine, joka pidentäisi ihmisen ikää 200-vuotiaaksi.
About viikon päästä alkaa sitten taas koeviikko.... Tuskaa... Koko ensviikko täytyy viettää lukien kaiken maailman aineita...
Romaanin pääteemana on ihmisen pitkäikäisyys, sen tavoittelu ja sen mukanaan tuomat yhteiskunnalliset ongelmat. Aihe on hyvin mielenkiintoinen, ja juonikin on mukaansatempaava, mutta puolet kirjasta tuntui jotenkin turhlata. Jännittävän alun jälkeen tarinakerronta taantuu ja sen tilalla on jatkuvia taistelu- ja ampumakohtauksia. Eikä niissä mitään, ne on kerrottu hyvin yksityiskohtaisesti ja selkeästi.
Suuren vaikutuksen minuun teki kuitenkin taustatyön määrä, jonka kirjailija on joutunut tekemään. Hän on perehtnyt moniin tutkimuksiin, historiaan sekä maantieteeseen. Kirjan miljöönä toimii Lähi-itä tarkemmin ottaen Lissabon, Irak, Pakistan ja Turkki. Kirjassa on paljon viittauksia muutaman viimevuoden aikana tapahtuneisiin ilmiöihin.
En halua pilata lukuintoa keneltäkään joka lukee tätä blogia (jos sellaisia ihmisiä onkaan) kertomalla tarkkoja yksityiskohtia tai juonipaljastuksia, mutta kerrottakoon, että kirjassa esitellään mielenkiintoisia näkemyksiä mitä tapahtuisi jos löydettäisiin lääkeaine, joka pidentäisi ihmisen ikää 200-vuotiaaksi.
About viikon päästä alkaa sitten taas koeviikko.... Tuskaa... Koko ensviikko täytyy viettää lukien kaiken maailman aineita...
Hysteria valtaa mut ku ajattelen ens jaksoo, se on ihan täynnä! Siitä tulee piinallista... heh heh... Jokanen suhtautuu tavallaan...
tiistaina, maaliskuuta 10
V niinkuin Very outoja teoksia
Katsoin tuossa eilen illalla kun subilta tuli V niinkuin verikosto (V For Vendetta). Oon sen joskus ennekin nähnyt ( kauan sitten) ja nyt ku katoin taas ni siitä kyllä aukes ihan uusia puolia. Se leffa perustuu johonkin sarjakuvaan, ja pakko sanoa, että sen sarjakuvan tekijöillä on ollu hyvä mielikuvitus.
Eli siinä elokuvassa esitellään vaihtoehtotoiseen historiaan pohjautuva Iso-Britannia. Yhdysvallat ovat hajonneet ydinsodan ja virusepidemian vuoksi. Britanniassa sama kohtalo vältetään muuttamalla koko valtio fasistiseksi "natsi-Englanniksi", missä kaikkia valvotaan, eikä valtiolla ole tietoakaan ihmisten perusoikeuksista saatika moraaliasta. Kaikki erilainen on tuomittu ja ihmisiä lähetetään kidutettavaksi lähes minkä tahansa tekosyyn varjolla.
Päähenkilönä on naamiomies, joka kutsuu itseään pelkästään kirjaimella "V". V:llä on suuret suunnitelmat valtiovallan murentamiseksi ja oikeuden palauttamiseksi.
Elokuva on väärällään epäsuoria viittauksia natsi-Saksaan ja Hitlerin ideologiaan.
Elokuvasta tuli ihan mieleen eräs video jonka löysin YouTubesta.
- Hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä elokuva
- Ehdotonta A-luokkaa
Sitten pari keveämpää asiaa: Nykyisellä äidinkielenopettajallani on outo pakkomielle ru
nouteen ja kaikkeen "paradoksaaliseen" kirjallisuuteen. Tästä syystä koko äidinkielenkurssimme on ollut pelkkää runojen tulkintaa ja sen käsitteistöä... Kun meidän piti valita jokin runo, josta teimme analyysin, otin valmiista listasta umpimähkään erään runoteoksen: Saila Susiluodon Huoneiden kirja. Teos on niin PIMEÄ että suosittelen vilkaisemaan jos joskus tulee vastaan.Nyt tehtävänämme on tehdä analyysi jostakin novellista. Kuten aiemminkin, otin taas umpimähkää listasta jonkin kirjan. Nyt käsissäni on Mari Mörön lyhyttä tavaraa (nimi kirjoitetaan ilmeisesti pienellä) eikä tässäkään liioin ole järjen hiventä... Niin sekoa että se on jo hupaisaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)